Luu­lin ettei mikään otus voi olla sää­lit­tä­väm­pi ilmes­tys kuin mei­dän Rau­no. Ilmei­ses­ti olin vää­räs­sä. #

2. huh­ti­kuu­ta 2004: “Ietu­ri” #

Yllä ole­va toi­sin­to kat­taa mer­kin­nän sisäl­lön koko­nai­suu­des­saan. Se on siis sitä kalii­pe­ria, että nykyi­sin sii­tä tuli­si kor­kein­taan mik­ro­blo­gi­mer­kin­tä. Sisäl­lön vah­va nojaa­mi­nen vii­tat­tui­hin kuviin teki­si tosin sii­tä­kin hiu­kan han­ka­laa, joten toden­nä­köi­ses­ti vas­taa­va mer­kin­tä tänä päi­vä­nä typis­tyi­si pel­käk­si kuva­lin­kik­si, jos nyt noin mität­tö­mäs­tä kuvas­ta edes sel­lais­ta jak­sai­sin vai­vau­tua teke­mään. Kaik­ki­han lii­to-ora­via ovat näh­neet. Sel­lai­sen ver­tai­lu­koh­teek­si tuos­sa aset­ta­ma­ni otus oli jo tuol­loin enti­sen avo­puo­li­son kans­sa aiem­min yhdes­sä kas­vat­ta­maa­ni ger­bii­li, yksi kah­des­ta. Eros­sa nämä kar­vai­set lap­set jäi­vät puo­li­sol­le. #

Seu­raa­va­na päi­vä­nä, joka oli lau­an­tai, blo­ga­sin jäl­leen yhden ensim­mäi­sen mer­kin­nän sit­tem­min vakiok­si muo­dos­tu­nees­ta aihees­ta: elo­ku­vis­ta. #

Kak­ko­sel­la The Insi­der. Ei lois­ta­va, ja Rus­sell Crowe nyt on aina sama puu­pök­ke­lö, mut­ta ehdot­to­mas­ti kat­so­mi­sen väär­ti. Tun­nel­ma on todel­la tiuk­ka. Paras­ta täs­sä kuvas­sa on tie­tys­ti se että se perus­tuu tosi­ta­pah­tu­miin. #

3. huh­ti­kuu­ta 2004: “Illan elo­ku­va­tar­jon­ta” #

En ole kat­so­nut tuo­ta elo­ku­vaa aikoi­hin, vaik­ka se DVD-kokoel­mas­ta­ni tätä nykyä löy­tyy­kin — han­kin­ta-ajan­koh­das­ta en vain ilmei­ses­ti ole har­mi kyl­lä teh­nyt mer­kin­tää, se oli­si ollut hyvä lisä tähän. Muis­te­li­sin kui­ten­kin, että kyl­lä minä tuon luon­neh­din­nan The Insi­derista voi­sin edel­leen­kin alle­kir­joit­taa. Aina­kin voin var­mas­ti alle­kir­joit­taa vie­lä­kin tuol­loi­sen käsi­tyk­se­ni Rus­sell Crowen näyt­te­li­jän­tai­dois­ta. #