#

Näin unta että herä­sin. Olin kai­kin tavoin tie­toi­nen ja tajuis­sa­ni, eli kuin sel­kou­nes­sa, mut­ta en tien­nyt sen ole­van edel­leen unta. Olin täy­sin vakuut­tu­nut sii­tä, että olin kävel­lyt unis­sa­ni pelk­kään peit­toon kää­riy­ty­nee­nä sin­ne ala-asteen pihal­le suden het­kel­lä. #

Kun sit­ten lopul­ta tajusin, että tämän on pak­ko olla unta kos­ka tämä on niin absur­dia, en kyen­nyt herää­mään oikeas­ti vaik­ka kuin­ka yri­tin! Se oli aika kam­mot­ta­vaa. Entä jos oli­sin­kin jää­nyt sii­hen tilaan pysy­väs­ti? Lopul­ta joku huo­les­tu­nut lähei­nen oli­si hälyt­tä­nyt pelas­tus­hen­ki­lö­kun­nan, joka oli­si löy­tä­nyt minut tääl­tä, ja oli­sin viet­tä­nyt lopun elä­mä­ni let­kui­hin kyt­ket­ty­nä, ikui­ses­ti kyl­mäs­sä ja pimeäs­sä aamu­yös­sä alas­to­ma­na kul­kien. #