Maalaisuus ja kaupunkilaisuus
#8349. Tiistai, 26. toukokuuta 2009 klo 17.03.32, kirjoittanut Jani. 13
Miedossa Marinadissa on keskustelua maalaisuudesta. Minä olen jo vuosia suunnitellut tästä aiheesta blogikirjoitusta, mutta se on aina tuntunut jäävän nysäksi jo ihan ajatuksen tasollakin. Yritetään nyt kumminkin. Tosin aion hairahtua tuosta lähtökohdakseni poimimastani teemasta pikkaisen sivuun, tai oikeastaan ihan eri raiteelle, mutta siksipä minä nyt kirjoitankin tänne enkä tuonne Marinadin Marinadin kommentteihin. #
Siis kun maalaisuuteen ja kaupunkilaisuuteenhan liitetään tiettyjä ominaisuuksia, oltiinpa sellaisesta tyypittelystä sitten mitä mieltä tahansa. En minäkään ainakaan omasta mielestäni ihmisiä kohdatessani (mitä tunnetusti tapahtuu hyvin usein) yritä ensimmäisenä hahmottaa heitä sitä kautta, ovatko he maalta vai kaupungista, mutta kieltämättä tiettyjä ominaisuuksia saatan kyllä a posteriori selittää ihmisen alkuperällä. #
Malliesimerkki tällaisesta on luonnosta vieraantuneisuus. Sitä minä pidän hyvin tyypillisenä kaupunkilaisille, mutta sitäkään leimaa minä en siis mielestäni lyö kenenkään otsaan etukäteen, vaan vasta tällaisten tapausten jälkeen ja vain asianomaisiin ihmisiin. #
Maalaisen rumimpia puolia ovat minusta suvaitsemattomuus ja sovinismi. #
Mutta maalaisuuteen ja kaupunkilaisuuteen minun mielessäni liittyvien käsityksien esittely ei nyt tässä ole se pointtini, vaan pointtini on tämä: kukin yksilö voi omalla kohdallaan vaikuttaa näihin tällaisiin käsityksiin edustamalla juuri sellaista maalaisuutta tai kaupunkilaisuutta kuin mitä niihin toivoisi mielikuvissa liitettävän. #
Minä esimerkiksi olen mielestäni yhä kiistatta maalainen, ja sellaisena haluaisin, että minun kauttani ihmiset liittäisivät maalaisuuteen sellaisia ominaisuuksia kuin suvaitsevaisuus, toverillisuus ja suorapuheisuus (ja ehkäpä juuri tässä tärkeysjärjestyksessä). #
Suvaitsevaisuus on tietysti suoraan päinvastainen kuin tuo omassa mielessäni maalaisuuteen valitettavasti liittyvä suvaitsemattomuus, mutta mielestäni suvaitsevaisuudellekin olisi olemassa hyvä perusta maalaisuudessa: “Minä annan sinun mellastaa omilla maillasi niin kuin sinä tykkäät, anna sinä minun mellastaa omilla maillani niin kuin minä tykkään.” #
Toverillisuudella en tässä tarkoita sitä sellaista, mistä kai usein käytetään esimerkkinä ventovieraiden (tai edes naapureiden) tervehtimistä. Tarkoitan tietynlaista lojaaliutta, sellaista että hädässä ystävä tunnetaan: ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa ihmisten kesken. #
Suorapuheisuuden merkitys lienee näistä se itsestäänselvin. Aina ei ole pakko olla naama harmaana, mutta kun ajaudutaan perusasioiden äärelle, ei saa venkoilla. #
Mikään ei tietenkään estä kaupunkilaista assosioimasta näitä samoja arvoja omaan kaupunkilaisuuteensa. Tässä onkin aktiivisen mielikuviin vaikuttamisen ohella kyse omien juurien vaalimisesta, eräänlaisesta apulannoituksesta: minä haluan ajatella, että pidän noita arvoja hyveinä juuri maalaisuuteni takia, ja saatan siten tuntea ylpeyttä maalaisuudestani. #
[…] Blogasin: Maalaisuus ja kaupunkilaisuus http://mummila.net/marginaali/2009/05/26/maalaisuus-ja-kaupunkilaisuus/ […]
Minä kyllä liitän maalaisuuteen voimallisen kateuden, seläntakanapuhumisen, pahantahtoisuuden ja vuosikymmeniä kestävät kaunat ja katkeruudet. Toisaalta mainitsemasi suorapuheisuus kyllä toisinaan on tähän liittynyt; aina ei jaksa selän taakse asti mennä kun on sanottavaa.
Tästä huolimatta kuitenkin tunnistan kaikki nuo kolme mainitsemaasi piirrettä tietynlaisessa maalaisympäristössä esiintyviksi. Loppujen lopuksi kai maalaisuutta / kaupunkilaisuutta on mahdollista katsoa sen verran monesta kulmasta, että erot katoavat. Kaupunkilaisuudesta Suomessa on viime vuosikymmenten aikana tullut tavallaan uusi maalaisuus, siis tahtoo sanoa että se on muuttunut tietynlaiseksi standardiolemiseksi siinä vaiheessa kun kokonaiset sukupolvet ovat syntyneet kaupungissa, eivätkä enää maalaisuutta tunne. Entisestä sulatusuunista on tullut uusi luonnontila.
Minäkin olisin varmaankin ajatellut noista pitkistä kaunoista samoin vielä maalla asuessani, mutta kaupunkiin muutettuani ja sen myötä kaupunkiuutisia lukemaan alettuani olen tullut siihen tulokseen, että siinä on kyse vähintään suomalaisesta, jollei ihan yleisinhimillisestä ilmiöstä. Jotkut naapurisotajutut ovat ihan absurdeja. Mikä on tietysti minusta lukijana pelkästään viihdyttävää.
Mun on pitänyt kommentoida tähän jo aiemmin (mutta koska oon 90 % ajastani töissä tai nukkumassa ja töistä mun ei kannata tänne kommentoida, heh) vaikka en oikein edes tiedä, mitä kommentoisin. Mutta nuorempana sitä huomasi hirvittävän suuria eroja ikätoivereissaan jo riippuen siitä, asuuko ne maalla keskustassa vaiko oikeasti korvessa. Saatika sitten kun muutti oikeesti isompaan kaupunkiin, niin huh heijaa! Suurimmat erot kyllä taitaa olla ihan kulttuurieroja, mutta silti. On se vaan niin erilaista, vaikka muut väittäisi mitä. Kaupunkilaispellet ja maalaispellet.
Niin tai siis tottakai kulttuurieroja! Tarvisin paremman, yksiselitteisemmän sanan mutta pää lyö tyhjää.
Jaa, minä taas en ainakaan muista tuollaisia eroja meidän maalaisten kesken huomanneeni — mikä ei suinkaan tarkoita sitä etteikö sellaisia olisi, sillä minähän en koskaan ole ollut mikään sosiaalistelija, eikä minulla näin ollen varmaan silloinkaan ollut minkäänlaista tuntumaa siihen millä lailla ihmisiä voisi tyypitellä. Lähinnä muistan tyypitelleeni sen perusteella, tulivatko ihmiset alkoholistiperheistä vai eivät.
En tiedä onko se yleismaailmallinen ilmiö vai onko se vain ollut meidän paikkakunnan kakaroitten ongelma. Syrjäkyläsyrjintäkin oli siis aika näkyvää. En mä ehkä näin aikuisiällä enää kokisi, että keskustassa asuvat on ihan erilaista porukkaa, mutta aikoinaan tuntui siltä. Mitä ne mistään mitään tietää kun kauppaankin pääsee kävellen, prkl :D Mulle taas alkoholistiperhejutut on aika kaukaisia. Enemmänkin tyypiteltiin sen mukaan, onko tyypeillä sikoja vai lehmiä vaiko käykö ne oikein jossain töissä xD
Kyllä minusta tuntuu että niitä syrjäkyliltä tulleita katseltiin ainakin aluksi vähän kieroon meilläkin.
Jaa että sika- ja lehmätilallistenkin lapsissa oli eroja :D
No ei niillä oikeesti muuta eroa ollut kuin haju :D No heh, heitin ton vitsillä. Ei siis niinkään eroa, mutta luokittelua kuitenkin.
Ite tietysti varmaan olen luokiteltu johonkin nirppanokkakansaan kun meillä ei ollut mitään karjaa.
Meinasin itse heittää saman hajujutun tuossa edellä. X)
Minuakin juuri verrattiin maalaiseen kun asun “pikku” kaupungissa vain 376,427ihmista/2007(ranked 47th isoin) tilaston mukaan. Vertaaja kun tuli from Philly,1,449,634 ihmista/2008 (ranked 5th isoin),vain 90 mailia NYC. Sanoi etta Han Ei voisi Koskaan asua pienella paikkakunnalla ja onneksi meilla sentaan on suht koht Iso kaupunki lahella ‚tarkoitti Denver.Mita meidan perhe inhoaa yli kaiken juuri siita syysta etta on Iso kaupunki.( siina vaiheessa en edes viitsinyt mainita olevani Suomesta,ko hlo olisi varmaan pyortynyt.Muutoin koko meidan perhe on Tosi ylpeita siita etta ollaan Suomalaisia.Ja kerrotaan kaikille se aina ihan ekaksi. ) Tama paikkakunta on kasvanut sitten 1994 tosi paljon ja alkaa tuntua tosi liian isolta. Onneksi asutaan vanhan kaupungin puolella joten sita kasvua ei joka paivaisessa elamassa nae. Ainahan ihmisia on verrattu jollei ihonvarin,vanhempien varallisuuden/koulutuksen tai asuin paikan yms.. mukaan olisi jo aika get over it .
Suomen mittakaavassa teidän pikkukaupunkinne olisi toiseksi suurin. Nuo todella suurten suurkaupunkien asukasluvut ovat kyllä ainakin tällaisen maalaisen näkökulmasta ihan käsittämättömiä.