#

Mie­dos­sa Mari­na­dis­sa on kes­kus­te­lua maa­lai­suu­des­ta. Minä olen jo vuo­sia suun­ni­tel­lut täs­tä aihees­ta blo­gi­kir­joi­tus­ta, mut­ta se on aina tun­tu­nut jää­vän nysäk­si jo ihan aja­tuk­sen tasol­la­kin. Yri­te­tään nyt kum­min­kin. Tosin aion hai­rah­tua tuos­ta läh­tö­koh­dak­se­ni poi­mi­mas­ta­ni tee­mas­ta pik­kai­sen sivuun, tai oikeas­taan ihan eri rai­teel­le, mut­ta sik­si­pä minä nyt kir­joi­tan­kin tän­ne enkä tuon­ne Mari­na­din Mari­na­din kom­ment­tei­hin. #

Siis kun maa­lai­suu­teen ja kau­pun­ki­lai­suu­teen­han lii­te­tään tiet­ty­jä omi­nai­suuk­sia, oltiin­pa sel­lai­ses­ta tyy­pit­te­lys­tä sit­ten mitä miel­tä tahan­sa. En minä­kään aina­kaan omas­ta mie­les­tä­ni ihmi­siä koh­da­tes­sa­ni (mitä tun­ne­tus­ti tapah­tuu hyvin usein) yri­tä ensim­mäi­se­nä hah­mot­taa hei­tä sitä kaut­ta, ovat­ko he maal­ta vai kau­pun­gis­ta, mut­ta kiel­tä­mät­tä tiet­ty­jä omi­nai­suuk­sia saa­tan kyl­lä a pos­te­rio­ri selit­tää ihmi­sen alku­pe­räl­lä. #

Mal­lie­si­merk­ki täl­lai­ses­ta on luon­nos­ta vie­raan­tu­nei­suus. Sitä minä pidän hyvin tyy­pil­li­se­nä kau­pun­ki­lai­sil­le, mut­ta sitä­kään lei­maa minä en siis mie­les­tä­ni lyö kenen­kään otsaan etu­kä­teen, vaan vas­ta täl­lais­ten tapaus­ten jäl­keen ja vain asian­omai­siin ihmi­siin. #

Maa­lai­sen rumim­pia puo­lia ovat minus­ta suvait­se­mat­to­muus ja sovi­nis­mi. #

Mut­ta maa­lai­suu­teen ja kau­pun­ki­lai­suu­teen minun mie­les­sä­ni liit­ty­vien käsi­tyk­sien esit­te­ly ei nyt täs­sä ole se point­ti­ni, vaan point­ti­ni on tämä: kukin yksi­lö voi omal­la koh­dal­laan vai­kut­taa näi­hin täl­lai­siin käsi­tyk­siin edus­ta­mal­la juu­ri sel­lais­ta maa­lai­suut­ta tai kau­pun­ki­lai­suut­ta kuin mitä nii­hin toi­voi­si mie­li­ku­vis­sa lii­tet­tä­vän. #

Minä esi­mer­kik­si olen mie­les­tä­ni yhä kiis­tat­ta maa­lai­nen, ja sel­lai­se­na haluai­sin, että minun kaut­ta­ni ihmi­set liit­täi­si­vät maa­lai­suu­teen sel­lai­sia omi­nai­suuk­sia kuin suvait­se­vai­suus, tove­ril­li­suus ja suo­ra­pu­hei­suus (ja ehkä­pä juu­ri täs­sä tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä). #

Suvait­se­vai­suus on tie­tys­ti suo­raan päin­vas­tai­nen kuin tuo omas­sa mie­les­sä­ni maa­lai­suu­teen vali­tet­ta­vas­ti liit­ty­vä suvait­se­mat­to­muus, mut­ta mie­les­tä­ni suvait­se­vai­suu­del­le­kin oli­si ole­mas­sa hyvä perus­ta maa­lai­suu­des­sa: “Minä annan sinun mel­las­taa omil­la mail­la­si niin kuin sinä tyk­käät, anna sinä minun mel­las­taa omil­la mail­la­ni niin kuin minä tyk­kään.” #

Tove­ril­li­suu­del­la en täs­sä tar­koi­ta sitä sel­lais­ta, mis­tä kai usein käy­te­tään esi­merk­ki­nä ven­to­vie­rai­den (tai edes naa­pu­rei­den) ter­veh­ti­mis­tä. Tar­koi­tan tie­tyn­lais­ta lojaa­liut­ta, sel­lais­ta että hädäs­sä ystä­vä tun­ne­taan: ystä­vyyt­tä, yhteis­työ­tä ja avun­an­toa ihmis­ten kes­ken. #

Suo­ra­pu­hei­suu­den mer­ki­tys lie­nee näis­tä se itses­tään­sel­vin. Aina ei ole pak­ko olla naa­ma har­maa­na, mut­ta kun ajau­du­taan perus­asioi­den äärel­le, ei saa ven­koil­la. #

Mikään ei tie­ten­kään estä kau­pun­ki­lais­ta asso­sioi­mas­ta näi­tä samo­ja arvo­ja omaan kau­pun­ki­lai­suu­teen­sa. Täs­sä onkin aktii­vi­sen mie­li­ku­viin vai­kut­ta­mi­sen ohel­la kyse omien juu­rien vaa­li­mi­ses­ta, erään­lai­ses­ta apu­lan­noi­tuk­ses­ta: minä haluan aja­tel­la, että pidän noi­ta arvo­ja hyvei­nä juu­ri maa­lai­suu­te­ni takia, ja saa­tan siten tun­tea ylpeyt­tä maa­lai­suu­des­ta­ni. #