Päivät
#9450. Perjantai, 4. syyskuuta 2009 klo 13.52.04, kirjoittanut Jani. 8
Vein Sampon laskun eilen Sampoon. Hyvin kelpas. #
Tänään kävin hommaamassa ittelleni matkakortin. Arvioin sille tulevan niin vähän käyttöä, että latasin siihen vain pikkusen arvoa. Haukkunee silti hintansa (9 euroa) suht’ pian. Alennuksiaki tärkeämpi etu tuosta mulle on se, ettei tarvi enää ottaa kontaktia linja-autokuskeihin, jotka täällä, tai pikemminki tuolla lähempänä maailman napaa ovat koko ajan kärsä enemmän tai vähemmän norsunvitulla. Paitsi jotkut ulkomaalaiset. #
Sitte kävin salilla polkemassa hiitin. Että olenki nyt motivoitunu tuohon kuntoiluun! Voi tieten olla, että se sinne lähtemisen motivaatio laskee kuhan tässä tulee talvi ja pakkaset. Toisaalta sinne päästyään sitä ei sitte ainakaan tule lusmuilleeksi, siis että tulee tehtyä reeniä ku kerta sinne asti on vaivautunu ja reenivehkeisiin laittautunu. #
Jotaki ihme alennusta sain K-kaupassa, melkein euron yhteensä Pirkka-tuotteista. Olisko jotku päivät sitte. #
No, jos tässä vaikka rupiais kaavakkeita täyttelemään seuraavaksi. #
Hyvä että sulla on matkakortti, pääset kätevästi kylille nauttimaan mun mainiosta seurasta 8D (Hahaa, nyt et enää uskalla poistua ollenkaan Kirkkonummelta.)
Vähän ärsytti kun mulla oli yllättäen loppunut kausi matkakortista ja bussissa sit yritin maksaa arvolla mutta sitäkään ei ollut ja laite huusi punaisena hoosiannaa ja sitten alan kaivaan lompakkoa jostain laskunpohjalta ja laskeen kymmensenttisiä samalla ku kysyn, että mitä se nykyään maksaa. Oikein unelma-asiakas.
Joo, juuri tuollaisia ne bussikuskinpaskiaiset rakastaa!
Niin, nyt sitä joutuu sielläpäin liikkuessaan pälyilemään ympärilleen ja juoksemaan nurkan taakse piiloon jos sattuu tuttuja näkemään, ettei vain loukkaannuttaisi kun en ole ilmoittanut käynnistä että olisi voitu tavata! Aaargh!
No mut hei, onneksi mä en ole tollanen koska itsekin olen nurkan takana piilosilla! Ja aina miettimässä että millä peittelen mitkäkin visiittini etten saa vihoja niskoihini koska en ole ilmoittanut koko maailmalle. Tiedän tunteen.
No hyvä, onneksi!
Faijani ajaa liikenteellä Helssingissä. Ennen tuo oli mekaanikkona, mutta nyt pitää samaan rahaan olla mekaanikkona JA ajaa niitä vuoroja autoilla, jotka ovat kuulemma kuoleman partaalla, kun on ajot kilpailutettu niin, että autoja ei enää ole vara huoltaa. Faijani ei ole niitä kaikkein palvelualttiinpia ihmisiä, ja usein hänen huumorinsa kukkii vain kostotoimenpiteiltä vaikuttavalla tavalla. Vaihtoehtona olis kuitenkin ollut ilmeisesti irtisanominen, eikä isäni ole enää kovin nuori ja notkeapolvinen. Saahan sitä sitten ihmetellä, kun kohtaa kärttyisiä hapankaaleja joukkoliikennevälineiden puikoissa.
Jälkihuomautus 1: Muistan kyllä happamia ja ikäviä kuljettimenkuljettajia kahekskytluvultakin, kun kuoliaaksikilpailuttamisesta ei vielä kukaan ollut kuullutkaan, ja kun kaikilla vielä piti olla kivaa.
Jälkihuomautus 2: Kun isäpappani minulle työtilanteestaan sitten avautui tässä kerran, niin se muutti julkisilla matkustamisen entistä vaikeammaksi: jos kuski on rasittava kärttyperse, niin sitä sitten vihaa ja säälii, kun aattelee, että ehkä sekin on väkisin pestinsä pakotettu. Ja että sille maksetaan palkka pähkinöinä ja muuta mukavaa. Empatia on perseestä.
Joo, senkin kyllä ymmärtää että monilla niistä kärtyäjistä siihen käytökseen on syynä kovat työpaineet. Minulta ei silti sääliä heru, sillä sen ei siltikään pitäisi olla minun ongelmani asiakkaana.
Sinä taitaisitkin sopia paremmin sinne sosiaalialalle, har har.
Joo, ainakin bussikuskit saisivat minulta siellä luukulla vastavuoroisesti kyykytystä!