Mei­na­sin len­tää eilen sil­mäl­le­ni pyö­räl­lä. Sen vaih­teet ovat vähän niin ja näin: kol­mo­nen toi­mii kyl­lä luo­tet­ta­vas­ti, mut­ta kak­ko­nen toi­mii jos toi­mii. Jos ei toi­mi niin vaih­de on kol­mo­nen vaik­ka kak­ko­nen on kyt­ket­ty, tai sit­ten saa pol­kea tyh­jää ja koh­ta irtoa­vat ket­tin­git. #

No, olin pol­ke­mas­sa (onnek­si!) ylä­mä­keä kuvi­tel­len vaih­teen kol­mo­sek­si, kun se oli­kin kak­ko­nen, ja kes­ken vei­vauk­sen tapah­tui se että pol­kai­sin tyh­jää. Satees­ta märät pol­ki­met luis­ti­vat, jalat irto­si­vat niil­tä, ja puto­sin vauh­dis­ta tan­gol­le pomp­pi­maan. (Oikeas­ti se ei men­nyt niin kivu­li­aas­ti, mut­ten osaa tapah­tu­nut­ta tuon parem­min­kaan kuvail­la.) Sain yli-inhi­mil­li­sin pon­nis­tuk­sin pidet­tyä tasa­pai­no­ni niin etten edes kaa­tu­nut. Ylpey­den ohel­la ainoat kol­hun saa­neet oli­vat pol­vi, joka osui pol­ki­meen, sekä ohjaus­tan­ko, joka vään­tyi sport­ti­seen ala­kul­maan kun puto­sin koko pai­nol­la­ni sitä vas­ten. #

Ja tuli muu­ten vas­ta nyt mie­leen, että oli­sin voi­nut ihan hyvin kuva­ta sen ohjaus­tan­gon tuon vään­ty­män havain­nol­lis­ta­mi­sek­si. Ei se siis muo­to­aan muut­ta­nut, vaan tai­pui vain sii­tä nive­les­tä mis­tä se on teh­ty­kin tai­pu­maan, eikä sitä nyt saa vään­ne­tyk­si takai­sin ilman että löy­sää sitä nive­len kiris­tä­vää mut­te­ria. #

Joku ihan toi­nen­kin jut­tu minul­la piti olla täs­sä nyt kir­joi­tet­ta­vak­si, mut­ta mikä­hän se mah­toi olla? #