Risteymä
#9620. Tiistai, 15. syyskuuta 2009 klo 9.47.39, kirjoittanut Jani. 19
Poimitaanpa vaihteeksi taas jutun juurta muilta. #
“Lisäksi pelkään kovia ääniä. Tämä on ongelma, esimerkiksi keittiötä remontoidessa. Seinä kun sattuu olemaan jonkinlaisen betonin ja tiilen risteymää, ja poran helvetillinen ääni tuntuu repivän pään riekaleiksi. Onneksi kauniimmalla meistä pysyy pora hyvin kädessä, joten kuuliaisesti katselen vierestä, parhaassa tapauksessa toisesta huoneesta mikäli tällainen mahdollisuus on.” #
Minäkin tunnen itseni epämiehekkääksi tässä suhteessa. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin en menisi niin pitkälle, että väittäisin suorastaan pelkääväni kovia ääniä, mutta ne tekevät kuitenkin oloni epämukavaksi. Sitä on ikään kuin jatkuvassa hälytysvalmiudessa niin kauan kuin joku tuollainen kova ääni hallitsee ympäristöä, ja se on inhottavaa. #
Vastaavasti yksi iljettävimpiä miehekkyyden ilmentymiä on minusta kovista äänistä tykkääminen. Se on niin äärimmäisen miehekästä että se on minulle vieraudessaan oksettavaa. Niin puhtaassa miehekkyydessä on jotain vajaata sanan kaikissa merkityksissä. Sitäkin masentavampaa on sellaisesta miehekkyydestä aiheutuva eroottinen vetovoima. Minä olen tyystin sellaisen ulkopuolella ja jään siis kokonaan paitsi sen aiheuttamalta huomiolta. #
Yksi parhaita omissa oloissa olemisen puolia on se, että voi halutessaan viettää vaikka koko päivän niin ettei ulkoa kantautuvien äänien lisäksi kuulu mitään muuta kuin tietokoneen tuulettimen pöhinä ja näppäimistön naputtelu. Hiljaisuus antaa tilaa, ja minä tarvitsen tilaa ympärilleni tunteakseni oloni turvalliseksi. #
Eristystä. #
Pienenä haaveilin vankilaan pääsemisestä. En tietenkään silloin tiennyt yksityiskohtia, mutta tosiasiassa haaveilin eristämisestä, yleinen osastohan olisi minulle painajaista. Eristysselliin suljetuksi tuleminen olisi suojellut minua muilta ja muita minulta. #
En päässyt vankilaan. #
Peljätkää. #
[…] Blogasin: Risteymä http://mummila.net/marginaali/2009/09/15/risteyma/ […]
En kyllä kieltämättä ymmärrä mitä miehekästä on siinä, että pitäisi kovista äänistä. Luulisin että suurin osa ihmisistä inhoaa kovia ääniä. Eikä yltiöllisessä miehekkyydessä ole kaikkien naisten mielestä mitään erityisen seksikästä. Enemmän se on kylläkin ärsyttävää :D
Itse ainakin liitän sellaiseen mielikuvaan hiukan sovinistisen, “minä olen oikeassa, keitä eukko soppaa ja ole hiljaa”-asenteisen miesolion, jonka karvainen rinta röyhistelee ja omahyväinen ilme pysyy naamalla jopa nukkuessa. Olen deittaillut molempaan vaihtoehtoa, juuri tällaista alkuapinaa että herkempää versiota, ja täytyy sanoa että herkempi versio on parempi.
Joo, minunkin onnekseni se ei läheskään kaikkiin naisiin vetoa sellainen. Voisi jopa ajatella että noissa tapauksissa vakka kantensa valitsee, vaikea olisi sellaisen ihmisen kanssa varmaan löytää muutakaan yhteistä jos jossain noin perustavaa laatua olevassa olisi eroa.
Jessus että nauratti tuo
!Mä oon pelännyt aina kovia ääniä ihan tosissani. Nykyään vähän helpottanut, ehkä pelko muuttunut juurikin vain tuoksi epämiellyttävyydeksi. Ja nykyään onneksi korvatulpat on yleisesti hyväksytty apuväline vapaa-ajallakin :D Mutta mä olenkin nainen, joten on ihan ok pelätä voimakkaita ääniä :P
Mitä “tosimiehiin” tulee niin parhaita on sellaiset, joista löytyy molempia puolia sopivasti. Täysin nössö mies ei ole yhtä kuuma kuin sellainen nössö, josta löytyy myös sopivasti tosimiehen piirteitä. Itse ainakin myönnän olevani heikko ja saan turvaa tosimiehistä. Mutta mitään ylimääräistä öyhöttämistä ei jaksa katsella todellakaan! Mutta harvassapa asiassa ääripäät onkaan niitä parhaita.
Ai niin tosiaan, onhan meillä niiden ilmapallojen yhteydessä ollutkin puhetta, että tuokin pelko meitä yhdistää.
Naiset tosiaan saavat pelätä kun ei tarvi murehtia epämiehekkyyttä. Vaikka sekään ei kai kaikkiin päde, jotkut murehtivat sitä siltikin.
Jep, ilmapallot, ilotulitukset jne. Ite pelkään ampumistakin. No, sitähän ei normaalit ihmiset silleen näe mutta noh, mä oon hengannu kerran jos toisenkin ampumaradalla :P Tasaiset kovat äänet ei ole niin pahoja kuin äkilliset, joita joutuu odottaan, että kohta tapahtuu. Kompressorit oli lapsena yhtä helvettiä kun niistä ei tiennyt koska lähtevät päälle.
Nykyään on esim töiden takia joutunut vähän tsemppaamaan äänikammon kanssa.
Enpä muuten tehnytkään tuossa yllä eroa äkäisten ja tasaisten äänten välillä. Kyllä niiden äkäisten kanssa minustakin voi sanoa että pelkään. Ainakin hyppään siihen malliin.
outoa, mua ei kovat äänet häiritse, ELLEI satu olemaan telkkari auki ja jotain tärkeää menossa minkä absoluuttisesti haluaa siinä paikassa kuulla. tai jos on aamuvitutus. muuten niin porat kuin hornetitkin (eurofighterit) on ok. täällä kuulee silloin tällöin laukauksia metsistä tai pelloilta eikä niissä ole mitään pelottavaa.
pelottavia ovat ihmisten äänet pimeässä. O_o
Ole vain iloinen siitä ettet niistä häiriinny, siitä ääniarkuudesta ei näet tietääkseni ole mitään hyötyä. Ehkä siitä oli silloin kun jossain viidakko-oloissa kun piti vältellä vaanivaa vihollisheimoa, mutta ei kyllä nykyisin.
Tosin siellä viidakossa sitten taas tuollainen pimeyden ihmisäänten pelko taas ei varmaankaan ollut hyvä.
Ainoita ääniä jotka saavat minut raavaaseen raivoon kapsahtamaan, on vierestä täysiä kaasutteleva mopo/auto/moottoripyörä, varsinkin jos olen pojan kanssa liikenteessä. Tulee “kiitti v*tusti tärykalvojemme puolesta!”-olo.
Ja tossa “keitä eukko soppaa” on pieni tosielämään sivuava tarina, kun joskus kristian tokaisi mulle leikkiessään eksäni kanssa huoneessaan, että “Mene nyt mamma sinne keittiöön keittämään sitä lihaa.”
Eksä nauro räkäsesti ja minä raahustin nolona keittämään lihaa :D
Höh.. :) Meillä ei mies tykkää kovista äänistä, enkä muuten minäkään! Sellainen käsitys ‘miehekkyydestä’ on tosi syvältä, että pitäisi rakastaa MÖYKKÄÄ. Joskus musta tuntuu että melkein mies meistä häiriintyy siitä enemmän kuin mä! Esim. hän inhoaa myös kovaan ääneen puhuvia ihmisiä! Minäkään en heistä pidä, mutta yritän aina jotenkin ymmärtää.. tyyliin ‘se on nyt vaan kasvanut sellaisessa kodissa, jossa asiat on huudettu’.
Ainakin koulun musiikkiteknologian tunneilla kerrottiin, että äkilliset kovat äänet vahingoittavat korvaa enemmän kuin hitaasti äänenvoimakkuuttaan kasvavat äänet. Kuuloelimistö pystyy suojautumaan (miten, en tiedä) kovaa melua vastaan: esimerkiksi tunne siitä että korvat olisi täynnä pumpulia melun kuuntelun jälkeen on merkki kuuloelimistön suojautumisesta. Mutta äkilliset pamaukset ja muut eivät ehdi aktivoimaan kuuloelimistön defenssejä, joten ne vahingoittavat kuuloa enemmän.
Itseäni inhottaa tietynlaiset äänet. Kaikki korkeataajuuksinen piipitys, esimerkiksi seinässä kiinni olevien kännykkälaturien ininä saa minut ihan vauhkoksi. Enkä nyt tarkoita sellaista “hmm, onpa ärsyttävää” -reaktiota, vaan ihan puhdasta “vihainen virtahepo etsii muussattavaa” -tyylistä äänilähteen haeskelua. :)
Carmabal: Hahaa, siellä onkin pikkuruinen tosimies jöötä pitämässä!
Kovaääniset kulkuvälineethän ovat klassinen esimerkki äijien vehkeistä. Ruukaan kadulla olla kiinnittävinäni niihin sitä vähemmän huomiota mitä isompi melu niistä lähtee, koska epäilen, että sitä huomiota niillä pyritään sille omalle miehuudelle keräämään. “Kuunnelkaas tätä pörinää, näin äijä minä olen!”
suklaahirviö: Kovaan ääneen puhuvat ihmiset ovat muuten toinen noiden äkillisten äänien ohella, joista voi sanoa että pelkään. Niiden kohdalla yleinen ihmiskammoisuuteni yhdistyy tähän kovien äänien vieroksumiseeni. Ja lisäksi siihen liittyy sekin ahdistumisenaihe, että minun kokemuspiirissäni kovat äänet ovat useimmiten assosioituneet riitelyyn.
Toisaalta minulla on myös lokero näitä kovaan ääneen kailottavissa kodeissa kasvaneita ihmisiä varten, ja siihen pystyn onneksi jotkut loksauttamaan.
Muusikotar: Ai niin, muistankin hämärästi joskus tuosta suojamekanismista kuulleeni/lukeneeni. Se on mielenkiintoista!
Kännykkälatureistakinko lähtee ääntä? Se on sitten kai joko aina ollut minun kuuloalueeni ulkopuolella, tai ominaisuus joka on tullut niihin vasta viime vuosina kun en enää televisioidenkaan siritystä ole kyennyt kunnolla kuulemaan.
Mun kännylaturista ainakin lähtee hirvee ininä. Ilkka ei sitä kuule, mutta mun hermot se ääni repii totaalisesti. Ininä alkaa heti jos laturi on seinässä tyhjillään. Mähän en yleensä niin pidä koska se on typerää sähkön tuhlaamista mutta joskus saattaa jäädä kun yleensä öisin lataan ja aamuisin en ole aina ihan skarppina. Sitten illalla kun palaan makuuhuoneeseen ja hiljennyn nukkumaan niin se ininä alkaa todellakin saamaan suuret mittasuhteet. Olen melko varma että aiemmat laturini eivät ole inisseet.
Hitto soikoon, enpä tosiaan ole tuollaisesta ennen kuullut saatika että olisin kuullut itse ääntä. Ja voi olla etten kuulekaan nyt kun en tosiaan enää kuule edes telkkareita.
Nooh, joskus kaverin kanssa huomattiin että vaikka istuin seinän takana viereisessä huoneessa (ovi oli tosin auki) niin pystyin erottamaan oliko tv-ruudussa ohjelma vai lumisade päällä kun kaveri kanavasurffaili mykäksi pistetyllä televisiolla. Telkkarin kuvaputki suhisi erilailla :D Mutta jälleen kerran vetoan tutkimuksiin (joiden lähteitä en muista, hyi miten epätieteellistä) mukaan naisten kuuloalue ulottuu korkeampiin taajuuksiin kuin miesten. Oletuksena oli se, että sillä tavoin varmistetaan että naiset kuulevat paremmin jälkikasvunsa pienetkin inahtelut.
Jaa, no tuotakaanpa en muista aiemmin kuulleeni (heh). Tosin luulisi tuosta lajinkehitys- ja jälkikasvunkuulemisnäkökulmasta naaraille olevan enemmän hyötyä vaimeiden kuin korkeiden äänten kuulemisesta.