No niin, tänään olen sin­koil­lut kom­ment­te­ja sin­ne sun tän­ne. Pää­tin ottaa kom­men­toin­ti­päi­väk­si tämän kes­ki­vii­kon ja perus­läh­tö­koh­dak­si sen, että jätän aina­kin yhden kom­men­tin aina­kin kaik­kien nii­den blo­gei­hin, jot­ka ovat kom­men­toi­neet minua vii­mei­sen vii­kon sisäl­lä, plus sit­ten muu­ta­mia mui­ta joi­ta sat­tuu mie­leen juo­lah­ta­maan. #

Pahoit­te­len… pah, en minä mitään pahoit­te­le. Mei­na­sin pahoi­tel­la kom­ment­tie­ni lai­haa asia­si­säl­töä, mut­ta jos minä sitä rupe­ai­sin pahoit­te­le­maan niin sitä­hän voi­si yhtä hyvin pahoi­tel­la sano­mi­sis­taan aina ja kaik­kial­la. Tar­koi­tuk­se­na­han täs­sä on las­kea sitä kom­men­toin­nin kyn­nys­tä vähän saman­lai­sel­la tek­nii­kal­la kuin tämän blo­gaa­mi­sen kyn­nys­tä las­kin vähän eri­lai­sel­la. En minä ole sano­mi­si­ne­ni niin suun­nat­to­man tär­keä kuin lip­sah­te­len tuon tuos­ta­kin itsel­le­ni uskot­te­le­maan, ja sen sisäis­tä­mi­nen on avain. #