#

Meno­mat­kal­la näin tien­pos­kes­sa ase­tel­man, jon­ka tul­kit­sin niin että sii­nä oli isä lap­si­neen, ja jäl­kim­mäi­nen oli hukan­nut jotain arvo­kas­ta. Mie­hen tus­kas­tu­nei­suu­des­ta pää­tel­len kyse ei ollut mis­tään vähä­pä­töi­ses­tä niin kuin kän­ny­käs­tä tai pie­nen tytön tas­ku­ra­hat sisäl­tä­väs­tä kuk­ka­ros­ta. Tun­tui pahal­ta las­ta aja­tel­len, ja sekin että minul­la oli­si aikaa vaik­ka koko päi­vä hara­voi­da sitä tien­piel­tä, enkä tar­jou­tu­nut kos­ka… no, jos minus­ta oli­si tar­jou­tu­maan sil­lä lail­la, minul­la ei ehkä sitä aikaa oli­si­kaan. #

Sit­ten näin komean koi­ran, ilmei­ses­ti tans­kan­dog­gin (saman­vä­ri­sen kuin ohei­ses­sa kuvas­sa). Se ei näh­nyt minua ennen kuin olin ihan koh­dal­la, ja sit­ten se säi­käh­ti minua. Toi­saal­ta se oli hupai­saa, toi­saal­ta surul­lis­ta, kos­ka luu­len, että koi­ra oli kuu­ro tai aina­kin huo­no­kuu­loi­nen eikä sik­si tien­nyt minus­ta, kun lähes­tyin kuol­lees­ta kul­mas­ta. #

Menin apteek­kiin, jos­sa kävi ilmi että toi­nen resep­teis­tä­ni oli­kin tyh­jä. Kel­jut­ti, yleen­sä pidän huol­ta sii­tä ettei­vät ne ole tyh­jiä kun menen apteek­kiin, se on mum­mo­jen ja pap­po­jen tou­hua sem­moi­nen. Olin olet­ta­nut, että lää­kä­ri oli­si uusi­nut ne jos niis­sä oli­si ollut uusit­ta­via sil­loin kun kävin siel­lä nii­tä esit­te­le­mäs­sä, enkä sen jäl­keen ollut kat­so­nut nii­tä. Lää­ket­tä nyt kui­ten­kin riit­tää onnek­si sii­hen saak­ka että saan tuon uusi­tuk­si. Se uusi­mi­nen­kin hoi­tuu käte­väs­ti suo­raan aptee­kin kaut­ta. #

Sit­te kävin ham­mas­hoi­to­las­sa tilaa­mas­sa aikaa, pitäi­si otat­taa tuo yks vii­sau­den­ham­mas. Äärim­mäi­sen lep­poi­sa vas­taan­ot­to­vir­kai­li­ja ei voi­nut tar­jo­ta parem­paa kuin pää­syä 4-6 kuu­kau­den jonon jat­kok­si. Säryn kans­sa sit­te päi­vys­tyk­seen tar­vit­taes­sa. #

Sit­te kävin kau­pas­sa, siel­lä ei mitään eri­kois­ta. #

Paluu­mat­kal­la puh­kes pyö­räs­tä kumi, met­ril­leen sii­nä pai­kas­sa mis­sä vii­mek­si irtos ket­tin­ki. Jos uskoi­sin entei­siin niin pitäis näi­den tapah­tu­mien perus­teel­la sit­ten­ki kul­kea aina sitä tur­vat­to­mam­paa reit­tiä. #

Pala­tes­sa tien­pos­ken mies jat­koi etsin­tö­jä yksi­nään, ilmei­ses­ti nyt metal­lin­pal­jas­tin apu­naan. Hyvä, sel­lais­ta minä sii­hen hyö­dyl­li­sek­si ajat­te­lin­kin. Toi­vot­ta­vas­ti löy­tää etsi­män­sä. #