#

Aloit­te­lin Tulen ja jään lau­lua, mut­ta piti jät­tää kes­ken. Se, että Asioi­den nimet kir­joi­te­taan Isol­la Alku­kir­jai­mel­la, on lii­an kli­seis­tä luo­dak­seen myyt­tis­tä hen­keä, mihin sil­lä ilmei­ses­ti pyri­tään. Muus­sa tapauk­ses­sa­han Tearcan­dy’s life oli­si myyt­ti­sin kos­kaan kir­joi­tet­tu teos. #

Ja mitä var­ten fan­ta­sia­kir­jal­li­suu­des­sa pitää joka kään­tees­sä alle­vii­va­ta sitä että tämä on nyt fan­ta­sia­kir­jal­li­suut­ta? “Kun Lor­di Fragli-Mup­pett rat­sas­ti Syn­keän Met­sän hal­ki mat­kal­laan Vii­sai­den neu­vos­ton Kokouk­ses­ta Impyin kotoon, hänen viit­tan­sa oli soo­pe­lia ja hänen miek­kan­sa Penis kim­mel­si, sil­lä se oli zäar­kö­gyy­dö­läis­tä teräs­tä.” Mik­sei vain ker­ro­ta mitä tapah­tuu (“Fragli-Mup­pett käväi­si nai­sis­sa.”) ja anne­ta luki­jan tus­kail­la vaja­vai­sen mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa kans­sa yrit­täes­sään vai­voin kehi­tel­lä tapah­tu­mil­le puit­tei­ta? Niin­hän muis­sa­kin nyky­gen­reis­sä teh­dään. #

Ei hyvää tai­tei­li­jaa tun­nis­ta sii­tä että hän osaa vään­tää oman tyy­li­la­jin­sa rau­ta­lan­gas­ta luki­jan ihas­tel­ta­vak­si. Hyvä tai­tei­li­ja laa­tii teok­sen­sa niin, että ripot­te­lee sii­hen hie­no­va­rai­sia vih­jei­tä, jot­ka tai­ta­va vas­taa­not­ta­ja osaa poi­mia ja tul­ki­ta todis­teik­si teok­sen luo­jan kyvyis­tä kysei­ses­sä tyy­li­la­jis­sa. Kyvyis­tä joil­la ei bras­sail­la, mut­ta joi­ta ei myös­kään pide­tä tyys­tin vakan alla. #

No, aina­kin Pet­ri Hil­tusen kuvi­tus sopi tuo­hon Val­tais­tuin­pe­liin kuin nyrk­ki sil­mään. Sii­nä on jotain teks­tin kans­sa samal­la taval­la kiusal­li­sen lap­sel­lis­ta ole­vi­naa­no­le­mis­ta. #