Tie­to­ko­nei­den lait­teis­to-ongel­mat ruok­ki­vat minus­sa jos­tain syys­tä hel­pos­ti tai­kaus­kois­ta, tai suo­raan sanot­tu­na para­noi­dia ajat­te­lua. Epä­toi­voi­suus ei näis­sä hom­mis­sa suin­kaan ole vii­mei­nen pää­te­pis­te, ehei! Sii­tä se vas­taa alkaa! Kun rat­kai­sua ei löy­dy, sitä vajo­aa vähä vähäl­tä sel­lai­seen har­haan, ettei tämä tule iki­nä toi­mi­maan­kaan niin kau­an kuin minä olen tätä kor­jaa­mas­sa. #

Lopul­ta sitä on val­mis pais­ka­maan jär­jel­lä vesi­lin­tua, ja selit­tä­mään havait­se­mi­aan ilmiöi­tä mie­luum­min vaik­ka pahoil­la hen­gil­lä tai kos­mi­sil­la säteil­lä, kos­ka sel­lai­set seli­tys­mal­lit suo­je­le­vat pet­ty­myk­sil­tä logiik­kaa parem­min. Ei siis sik­si, että­kö logiik­ka sane­li­si, ettei tämän pitä­nyt­kään toi­mia, vaan sik­si, että sen mukaan sen pitäi­si ilman muu­ta toi­mia, eikä se juma­lau­ta toi­mi sil­ti­kään. #

Ohjel­mis­to­puo­lel­la en ole lähes­kään yhtä altis täl­le hul­luu­del­le. Ehkä se joh­tuu sii­tä, että aina­kin vakai­ta käyt­tö­jär­jes­tel­miä käy­tet­täes­sä asioil­la on useim­mi­ten joh­don­mu­kai­nen, toi­mi­va seli­tys sii­nä mis­sä rau­ta­puo­lel­la ne tun­tu­vat tosi­aan­kin useim­mi­ten ole­van ihan silk­kaa satun­nai­suut­ta. Eri­lai­sia seli­tys­mah­dol­li­suuk­sia on mil­joo­na, ja ne kaik­ki tun­tu­vat yhtä (epä)todennäköisiltä. #

Psy­ko­lo­gin kans­sa tule­vien kes­kus­te­lu­jen raa­me­ja hah­mo­tel­les­sam­me nousi esiin tämä, että haluai­sin, että ihmis­ten kans­sa asioi­mi­nen oli­si minul­le edes pik­ki­riik­ki­sen hel­pom­paa kuin mitä se on nyt. Siis tar­koi­tan sel­lais­ta, mis­tä nyt tämä­kin tie­to­ko­neon­gel­ma­ni osit­tain joh­tui (mitä minun on vai­kea sanoa täl­lä taval­la, kos­ka minun näkö­kul­mas­ta­ni se on ihan eri­lais­ta): useim­mat oli­si­vat minun tilan­tees­sa­ni var­maan­kin olleet yhtey­des­sä huol­toon jo viik­ko sit­ten. #

Minul­le se on kui­ten­kin viho­vii­mei­nen kei­no, johon on pak­ko tur­vau­tua vas­ta sit­ten, kun on ker­ta­sen kaik­ki­sen viho­vii­meis­tä pisa­raa myö­ten kaik­ki muut kons­tit kokeil­tu. Siis sel­lai­set kons­tit, jois­sa minun ei tar­vit­se ottaa kon­tak­tia vie­raa­seen ihmi­seen. #

16:48 “Ohel­mis­to­puo­lel­la” → “Ohjel­mis­to­puo­lel­la” #