#

Buha­haa, olen palan­nut! Voi hyvä juma­la että voi yksi päi­vä ilman omaa int­ter­net­tiä teh­dä tiuk­kaa. Nyt tun­tuu sil­tä että voi­sin hala­ta tei­tä kaik­kia. Noin, tul­kaa­pa tän­ne! Aaaaaaaawwwwwwwwwwwww! Kul­ta­mus­su­kat! Iha­nat! Äiti rakas­taa tei­tä kaik­kia! #

Kyl­lä, minul­la on elä­mä. Se vain sijoit­tuu mel­kein koko­naan tän­ne vir­tu­aa­li­seen. Niin­pä minul­la ei ole­kaan pal­jon mitään ker­rot­ta­vaa kulu­neen vuo­ro­kau­den ajal­ta. #

Se hyvä puo­li netit­tö­myy­des­sä oli, että sain eilen luet­tua Shō­gu­nin ykkös­osan lop­puun, eikä tar­vi­nut uusia sitä (erä­päi­vä oli eilen). Kyl­lä­pä onkin mah­ta­va romaa­ni! Pie­ne­nä aina ihai­lin näi­den Cla­vellin jär­kä­lei­den sel­kä­myk­siä kir­jas­tos­sa. Ja sisäl­tö se vas­ta minua kieh­toi­kin, kun olin nin­jo­jen ja samu­rai­den fani niin kuin minus­ta tun­tuu, ettei­hän pie­ni poi­ka voi muu­ta olla­kaan, jos niis­tä tie­tää. #

Hyvä sil­ti, etten sil­loin yrit­tä­nyt­kään lukea näi­tä. Kyl­lä nämä ovat aikuis­ten kir­jo­ja, jois­ta pal­jon oli­si minul­ta men­nyt var­mas­ti ohi, ja oli­sin ehkä kyl­läs­ty­nyt­kin kes­ken. Voi kyl­lä toi­saal­ta olla, että aikui­sel­ta nämä sit­ten taas vaa­ti­vat edes jon­kin­lais­ta kiin­nos­tus­ta feo­daa­lia­jan Japa­nin kult­tuu­ria koh­taan. Eli täm­möis­ten minun­lais­te­ni, sisäi­ses­ti pien­ten, ulkoi­ses­ti iso­jen poi­kien kir­jo­ja. #