Unen ja valveen ero
#12471. Perjantai, 9. huhtikuuta 2010 klo 9.47.02, kirjoittanut Jani. 2
Vietin aamun passiivisten selväunien parissa: olin enimmäkseen tietoinen siitä, että tapahtumat ovat unta, mutten enimmäkseen puuttunut niiden kulkuun tai ohjannut niitä mitenkään. Kun olin uppoutumaisillani liian syvälle tapahtumien todellisuuteen, ravistauduin hereille. Aina nukahdettuani uudestaan tapahtumat alkoivat siitä tilanteesta, missä oikeastikin olin, eli yksin sängyllä. #
Herättyäni lopulta pysyvästi mietin unen ja valveen välistä eroa. Uskoakseni ne on mahdollista erottaa toisistaan laadullisesti: unissani tapahtumat saavat aina alkunsa omasta ajattelustani, kun taas valvetodellisuudessa sellaista tapahtuu vain hyvin harvoin, sattumalta. #
Tietenkään en yleensä kiinnitä tähän omaan, aktiiviseen rooliini unieni todellisuuden luomisessa kovin paljon huomiota, mutta silloin kun teen, se on helppo nähdä. Toisinaan se on räikeän ilmeistä vaikkei sitä edes yrittäisi poimia: ajattelen jotain (“Entä jos tuo televisio-ohjelman hirviö olisikin totta?”), ja eikös vaan heti seuraavana hetkenä juuri se asia toteudukin unessa (“Aargh, nyt se hirviö seisoo tuolla keittiössä!”). #
Sen sijaan omista reaktioista tapahtumiin ei unta, ainakaan epäselväunta tai tämänaamuisen kaltaista passiivista selväunta voi erottaa valvetodellisuudesta, sillä ne reaktiot ovat samat: unen pelko, huvittuneisuus ja viha ovat samaa pelkoa, huvittuneisuutta ja vihaa kuin mitä olisivat valveessa. #
Ainoastaan järjestys on siis eri todellisuustyypeillä erilainen: unessa tulee ensin ajatus, sitten sen herättämät mielikuvat, sitten reaktio niihin. Valvetodellisuudessa tulee ensin tapahtuma, sitten mielikuva siitä, sitten reaktio siihen ja lopuksi mahdollisesti ajatus, joka uskottelee itselleen olleensa ketjun alkupäässä niin kuin unessa. #
Minusta jänniä ovat sellaiset selkounet, joissa ei ihan saa sitä, mitä tilaa. Siis jos vaikka ajattelen, että nyt tuolta nurkan takaa kävelee tähän joku ihminen, saan hänestä esiin hahmon, mutten kasvoja. Sama juttu voi käydä esineiden kanssa; unessa tiedän, että kädessäni on vaikkapa kirja, mutta kun yritän katsoa sitä, en saa selvää sen yksityiskohdista.
Ihan kuin mielikuvitus ei aivan riittäisi.
Sitten on niitä unia, joissa pystyy katsomaan kaikkea hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kerran päätin mennä naapurin pyykkinarulle lukemaan hänen vaatteidensa pesuohjelappuja, ja niissä oli vaikka mitä mielenkiintoista. (Tämäkin kuvaa hyvin selkounen häilyvyyttä. Kukaan täysjärkinen ei valveilla päättäisi, että hauskinta mitä keksin on mennä lukemaan naapurin pyykkejä.)