Ajaa huruut­te­lin vii­me yönä len­to­ko­neen kyy­dis­sä kum­pui­le­via kii­to­ra­to­ja pit­kin. Aina kun kone oli nouse­mai­sil­laan, rataan tuli mut­ka tai vas­taan tuli vas­taan­tu­li­ja, eikä kone voi­nut­kaan nous­ta. Välil­lä kap­tee­ni pysäyt­ti koneen ja kävi mat­kus­ta­jao­sas­tol­la nuh­te­le­mas­sa asiak­kai­ta joil­la oli kän­nyk­kä pääl­lä tai jot­ka söi­vät kark­kia, mikä sekin oli vaa­rak­si len­to­ko­neen her­käl­le lait­teis­tol­le. #

Minun mat­kus­ta­mis­ta­ni han­ka­loit­ti lisäk­si se, että roi­kuin käsie­ni ja jal­ko­je­ni varas­sa koneen poh­jal­la ole­van reiän pääl­lä, ja jos lii­kah­din vähän­kään, maha­ni han­kau­tui alla vilis­tä­vää maa­ta vas­ten. Tai no, lun­ta vas­ten, sil­lä kii­to­ra­dat oli­vat vain vähän taval­lis­ta leveäm­piä hiih­to­la­tu­ja. #

Mie­lia­la on jos­tain syys­tä las­ke­nut täs­sä vii­me aikoi­na taas. Huo­maan sil­ti kir­jan­nee­ni mie­lia­la­päi­vä­kir­jaan pelk­kää “nor­maa­lia”. Se on kai se kol­man­nes minus­ta, joka halu­aa antaa vas­tauk­sis­saan itses­tään todel­lis­ta ter­veem­män tai sosi­aa­li­ses­ti suo­ta­vam­man kuvan. #

Sain vii­mein­kin DVD-laa­ti­kot pois tuos­ta lat­tial­ta. Rai­va­sin kaa­pis­ta vähän tilaa ja ne mah­tui­vat sin­ne ihan hyvin. Puo­let niis­tä pitäi­si kyl­lä myy­dä pois. #

Kävin lau­an­tai­na Kes­se­lil­lä tie­dus­te­le­mas­sa pyö­rä­ni perään, ja sitä lupail­tiin täk­si päi­väk­si. #