Hiomaton
#12802. Tiistai, 11. toukokuuta 2010 klo 12.38.51, kirjoittanut Jani. 5
Pitäisi olla muistikirja. Ne ovat kyllä jotenkin ahdistavia, kun ne ovat tyhjiä ja siistejä aluksi ja sitten se mitä niihin tulee täytteeksi on semmoista sotkua. Eikä pelkästään käsialan takia vaan sisällöltään. Tykkään siksikin tietokoneella kirjoittaa: jos tekee virheen niin sen saa pyyhittyä pois eikä siitä jää yhtään jälkiä, ei kerta kaikkiaan mitään. Ei mitään todisteita. #
Sekin on nurinkurista, että minä toisaalta nimenomaan haluan, että todellisuuden rosoisuus tulisi ilmi, ja sitten taas toisaalta mitään en pidä niin kammottavana kuin sitä, että oman ilmaisuni takana oleva likainen, tuskainen ja vaivalloinen luomistyö paljastuisi. #
Piru kun en nyt muista kuka se oli, mutta joku siitä taannoin kirjoitti hyvin, miten vanhaa mediaa vaivaa yritys pitää yllä jonkinlaista taikuri-imagoa. Siis että uutiset valmistellaan jossain kulissien takana piilossa ja sitten ne pläjäytetään näkyville ikään kuin hatusta, muka valmiina. Se sama tarve vaivaa jossain määrin minuakin. Hion ja hion ajatuksiani ja lauseitani ennen kuin uskallan päästää ne ulos. Kaikenlainen spontaanius on kauhistuttavaa, vain aihe ja sisältö ovat vapaita. #
[…] This post was mentioned on Twitter by marginaali. marginaali said: Blogattu: Hiomaton http://mummila.net/marginaali/2010/05/11/hiomaton/ […]
Samaa “vikaa” täällä. Tekee puhumalla kommunikoimisesta hankalaa, kun ajatuksenjuoksu ei useimmiten kristallisoidu riittävän nopeasti omia tavoitteita varten ja homma menee änkyttämiseksi, jankkaamiseksi, naamanvääntelyksi ja käsillä vatkaamiseksi.
Kuvittelisi, että puhelimitse pystyisi vähän fuskaamaan tuossa, kun toinen osapuoli ei näe mitä itse koheltaa, mutta jostain syystä ei.
Hankalaa on kommunikointiperfektionistin elo.
Ainakin minulle se on ilmeisesti nimenomaan se puhuminen, jota reaaliaikaisessa kommunikoinnissa karsastan, sillä hoidan asiat mieluummin kasvotusten kuin puhelimitse, mikäli vain mahdollista. Elehtimiseeni pystyn jostain syystä suhtautumaan huumorilla vaikka se olisi havainnollisuudessaan miten surkeaa, mutta puhumisessa ei puhettakaan.
elehtimisestä toinen ainakin saattaa ymmärtää mitä tarkoitan.. O.o
minulla on pieni musta muistikirja joka toimii seuraavanlaisesti: ensin kirjotan kännykän muistilapputilan täyteen. kun se on täynnä, kirjotan ne kännykästä muistikirjaan jotta saan kännykkään tilaa uusille muistilapuille. ja kun ne kerran päätyvät muistikirjaan, ne myös tuppaavat jäämään sinne ikuisiksi ajoiksi unohduksiin. O.o
Jos tarkoitat sitä, ettei niitä tule koskaan muistikirjasta siirtäneeksi nettiin, niin olen huomannut junamatkoilla joskus testaamieni muistivihkojen kanssa saman: kirjoittaessani ajattelen kirjoittavani nettiä varten, mutten sitten nettiin päästyäni jaksakaan vaivautua digitoimaan kirjoituksiani.