Uni­ryt­mi­ni on men­nyt kum­mal­li­sek­si: illal­la lää­ke ei väsy­tä enti­seen mal­liin, ja aamul­la tun­tuu että voi­sin jat­kaa nuk­ku­mis­ta loput­to­miin. Lisäk­si unet ovat taas vaih­teek­si jär­jet­tö­män elä­väi­siä, var­sin­kin ne aamui­set. Kun­han pakot­tau­dun nouse­maan, huo­maan, etten ole enää väsy­nyt, mut­ta aiem­min se on tar­koit­ta­nut sitä, ettei uni enää mais­tu. Nyt pys­tyn nukah­ta­maan ihan hel­pos­ti uudes­taan sii­tä huo­li­mat­ta­kin, ettei väsy­tä. #

Eikä tuo yli­mää­räi­nen nuk­ku­mi­nen aina­kaan auta jak­sa­mis­ta, sil­lä hereil­lä olles­sa­ni olen levo­ton ja kyl­läs­ty­nyt. Aivo­sä­hi­käi­siä ei sen­tään ole, joten lääk­keen imey­ty­mi­ses­tä ei kai­ke­ti ole kyse. Olen löy­tä­nyt suo­lis­tol­le­kin sopi­van päi­vä­ryt­min: kun menen salil­le aamiai­sen jäl­keen, eli ennen seu­raa­vaa ate­ri­aa, mitään ongel­mia ei ole, tai jos onkin, ne ilme­ne­vät sit­ten myö­hem­min päi­väl­lä koto­sal­la. #

Kai­ke­ti kyse on vain nor­maa­lis­ta vuo­den­ai­ka­vaih­te­lus­ta, mut­ta vit­tu­mais­ta se on sil­ti­kin. #