Ajat­te­lin aloit­taa oman uskon­to­ni perus­tan raken­ta­mi­sen poi­mi­mal­la jo kek­si­tyis­tä uskon­nois­ta hyvi­nä pitä­miä­ni puo­lia. Eilen[alaviite]Tässä mer­kin­näs­sä aika­viit­tauk­se­ni (seu­raa­vaa lukuu­not­ta­mat­ta) valeh­te­le­vat, sil­lä tämä on pari päi­vää van­ha luonnos.[/alaviite] lues­ke­lin hin­du­lai­suu­des­ta, sil­lä se on minus­ta kai­kes­sa moni­nai­suu­des­saan mie­len­kiin­toi­nen, ehkä kaik­kein mie­len­kiin­toi­sin uskon­nois­ta. Tyk­kään hin­du­lais­ten kult­tuu­rien (sanan­mu­kai­ses­ta) värik­kyy­des­tä, sii­nä on jotain lap­sen­omais­ta rie­muk­kuut­ta. No mut­ta, sitä en kui­ten­kaan omas­sa uskon­nos­sa­ni ottai­si perus­läh­tö­koh­tien jouk­koon. #

Sen sijaan englan­nin­kie­li­sen Wiki­pe­dian Hin­duism-artik­ke­lis­ta poi­mi­ma­ni näke­mys veto­aa minuun: sen mukaan hin­du­lai­suut­ta on vai­kea mää­ri­tel­lä uskon­to­na län­si­mai­sin käsit­tein joh­tuen sen avoi­muu­des­ta ja kai­ken­kat­ta­vas­ta suvait­se­vai­suu­des­ta eri uskon­nä­ke­myk­siä koh­taan. Hin­du­lai­suu­des­sa koko maa­il­ma on yhtä per­het­tä, joka pal­voo yhtä totuut­ta, eli uskon­to­jen poik­kea­mis­ta toi­sis­taan ja siis yhte­näi­syy­den jakau­tu­mis­ta ei tun­nus­te­ta. #

Tämä “kaik­ki on yhtä” -peri­aa­te on minul­le sen ver­ran kes­kei­nen, että kel­paa uskon­to­ni yhdek­si kul­ma­ki­vek­si. Minul­le se ei kui­ten­kaan hei­jas­tu ensi­si­jai­ses­ti suh­tau­tu­mi­ses­sa­ni uskon­toi­hin, vaan suh­tau­tu­mi­ses­sa­ni koko maa­il­maan. Se on kai­ken, ihan kai­ken perus­ta: on vain sitä mikä on. #

Ei ole ole­mas­sa mitään todel­lis­ta jakau­tu­mis­ta, vaan kaik­ki kuu­luu samaan koko­nai­suu­teen. Ei ole tai­vaal­lis­ta ja maal­lis­ta, vaan vain tai­vaal­lis­ta tai vain maal­lis­ta, kum­min sitä sit­ten haluat­kin nimit­tää — itse sanoi­sin, että yksi ja sama ilme­nee välil­lä tai­vaal­li­se­na, välil­lä maal­li­se­na. Se on kui­ten­kin perim­mil­tään yhtä. Ei ole ole­mas­sa todel­lis­ta jakoa minun ja maa­il­man välil­lä, vaan on vain minä tai on vain maa­il­ma, ja minä olen maa­il­ma ja maa­il­ma on minä. #

Ei ole ole­mas­sa jakoa “minun” ja “sinun” välil­lä. Minä olen sinä ja sinä olet minä. #