Pää­tin etten nouse sän­gys­tä ennen kuin minul­la on sii­hen syy, joka ei ole pakot­ta­va yli­mi­nä. Täs­sä sitä vie­lä­kin makoil­laan. #

Nor­maa­lis­ti pää­sen ylös vas­ta kun käs­ken itseä­ni, mut­ta ei sen minus­ta niin pitäi­si men­nä. Pitäi­si­hän ihmi­sel­lä olla joku syy halu­ta elää. Ei nyt ehkä 365 päi­vä­nä vuo­des­sa, mut­ta enim­mäk­seen tai edes jos­kus. #

Syyn pitäi­si olla peräi­sin jos­tain yli­mi­nää alem­mis­ta ker­rok­sis­ta. Minun pitäi­si halu­ta jotain, mikä pani­si ruu­mii­ni liik­keel­le. Mie­tin sitä­kin mah­dol­li­suut­ta, että ehkä haluan­kin jotain, mut­ta olen lamaan­tu­nut, kos­ka yli­mi­nä ei sal­li min­kään muun lii­kut­taa minua. Heti jos niin tapah­tuu, yli­mi­nä äräh­tää liik­keel­le­pa­ne­val­le teki­jäl­le, ja sik­si nämä muut teki­jät eivät enää uskal­la edes yrit­tää. Niin­pä ylös nouse­mi­nen oli­si­kin ehkä paras­ta mitä psyy­kel­le­ni voi­sin teh­dä: kapi­noin­tia yli­mi­nää­ni vas­taan. #

Sit­ten tajusin, etten miten­kään pys­ty erot­ta­maan tuo­ta mah­dol­li­suut­ta yli­mi­nän har­joit­ta­mas­ta mani­pu­laa­tios­ta: ehkä se vain uskot­te­lee minul­le, että noin toi­mies­sa­ni toi­min omas­ta halus­ta­ni, vaik­ka tosia­sias­sa tulen sil­loin­kin vain rais­kan­neek­si tätä halua toteut­ta­mal­la poh­jim­mil­ta­ni yli­mi­nän tah­toa. Yli­mi­nän, joka on saa­nut minut usko­maan, että toi­min jon­kin halun poh­jal­ta, ja mani­pu­loi­nut minut näin toi­min­taan, jota se tosia­sias­sa itse vaa­tii. #

(Kir­joi­tin tämän tähän asti alun perin puhe­li­men Ope­ral­la, mut­ta se nie­lai­si koko teks­tin. Kiit­ti, Ope­ra! Hyvin te nor­ja­lai­set vedät­te.) #

Tajusin myös, että ehkä paras­ta, mihin yli­mi­nä­ni kans­sa pys­tyn, on lii­kun­ta, sil­lä se on iro­nis­ta. Sii­nä­kin pako­tan itse­ni teke­mään asioi­ta, mut­ta panen ne tapah­tu­maan yli­mi­nää­ni ja sen saa­vu­tuk­sia hal­vee­ra­tak­se­ni: mikään, mitä olen kyvyil­lä­ni saa­vut­ta­nut tai tulen iki­nä saa­vut­ta­maan, ei ole sen parem­paa kuin mitä lii­kun­ta on: hai­se­van liha­ni kidu­tus­ta. #

Tämä muser­ta­va yli­mi­nä selit­tää sivu­men­nen sanoen var­maan mel­ko pit­käl­ti alko­ho­lin­käy­tön suvus­sa­ni, sil­lä jäl­kim­mäi­nen­hän on tun­ne­tus­ti toi­mi­va kei­no nujer­taa yli­mi­nä ja pääs­tää alem­pien ker­ros­ten halut val­loil­leen. Vaih­toeh­to­na täl­le sil­loin täl­löin anne­tul­le teko­hen­gi­tyk­sel­le on, että ne minuu­den alem­mat ker­rok­set lopul­ta rusen­tu­vat kuo­li­aak­si, kun eivät kes­tä. #