Aina sil­loin täl­löin olen poh­dis­kel­lut tava­ra­merk­kien ole­mus­ta ja mer­ki­tys­tä. Mitä hyö­tyä tava­ra­mer­keis­tä on? Mitä jos tava­ra­merk­ke­jä ei oli­si lain­kaan, tai tar­kem­min sanot­tu­na: mitä jos rekis­te­röi­ty­jä tava­ra­merk­ke­jä ei miten­kään val­vot­tai­si? #

Olen kek­si­nyt joi­tain syi­tä, joi­den takia tava­ra­merk­ki­jär­jes­tel­män on ehkä lop­pu­jen lopuk­si hyvä olla ole­mas­sa. Eilen kui­ten­kin juo­lah­ti mie­lee­ni, että eläm­me ehkä tava­ra­merk­kien suh­teen vie­lä men­nei­syy­des­sä. Tava­ra­merk­ki-idean ydin­hän on tuot­tei­den ero­tet­ta­vuus. Nykyi­sin tuo ero­tet­ta­vuus raken­tuu ihmi­sais­tein havait­ta­vien ja ero­tel­ta­vien sym­bo­lei­den, tava­ramerk­kien varaan. Niin ei kui­ten­kaan tar­vit­si­si olla; riit­täi­si, että tuot­teet ovat toi­sis­taan kulut­ta­jien (eli ihmis­ten) ero­tel­ta­vis­sa. #

Mihin muu­hun tuo erot­te­lu voi­si sit­ten perus­tua? #

Kus­tan­nus­ten alen­tu­mi­nen yleis­tä­nee RFID:n käyt­töä. Lähi­tu­le­vai­suu­des­sa jot­kut RFID-tagit saat­ta­vat mak­saa isoi­na tilauk­si­na vain 0,05 $ – 0,10 $. Näin ollen RFID-tek­niik­ka lähes­tyy kus­tan­nuk­sil­taan vii­va­koo­dien tasoa. RFID-tun­nis­tuk­sen usko­taan tule­vai­suu­des­sa siir­ty­vän enem­män mik­ro­ta­sol­le, jol­loin eri tapah­tu­mia (vää­ren­nök­sen ja vial­li­sen tuot­teen jäl­ji­tys) voi­daan parem­min koh­dis­taa yksit­täi­seen tuot­tee­seen. RFID:tä voi­daan hyö­dyn­tää jake­lu­ka­na­van hal­lin­ta­vä­li­nee­nä. #

Wiki­pe­dia: RFID, 10. RFID:n tule­vai­suus #

Kän­nyk­kä tai sen tule­vai­suu­den vas­ti­ne (ihmi­seen integroi­tu tie­to­ko­ne) voi­si kau­pas­sa ohja­ta suo­raan oikeal­le hyl­lyl­le ja sen koh­dal­la käden oikean tuot­teen koh­dal­le. Pak­kauk­sen kyl­keen perin­tei­seen tapaan pai­ne­tuil­la sym­bo­leil­la ei sil­loin oli­si mitään mer­ki­tys­tä, vaan RFID-luki­ja ker­toi­si kulut­ta­jal­le suo­raan, että kyse on hänen halua­mas­taan brän­dis­tä. #