Ratkaisu
#16904. Keskiviikko, 26. tammikuuta 2011 klo 16.45.42, kirjoittanut Jani. 8
Selitin psykologille tässä viime päivinä hahmottelemaani ajatusta, että minulla on ilmeisesti sisäänrakennettuna ominaisuutena tämä, että olen etukäteen huolissani asioista, vaikka sitten jälkikäteen voinkin todeta, ettei huoleen olisi ollut mitään aihetta. Sitä selittäessäni juolahti mieleen, että jos kerta uskon sen olevan tällainen vähän niin kuin vaistonvarainen juttu vain, voisin ehkä kyetä olemaan piittaamatta siitä jos niin haluan. Eli että jos se etukäteispelkääminen ei kerta heijastele niinkään asioiden todellista laitaa kuin vain jotain selkärankaani ohjelmoitua mallia, voisin ehkä mennä ja tehdä [jotain] siitä huolimattakin. #
Jos pelkoonsa ei voi luottaa ennakoinnin välineenä, niin mihin sitten? Kun en ainakaan äkkiseltään keksi tuohon mitään vastausta, minut valtaa vapauden tunne: jos en kerta voi ennakoida, en edes pelkoani kuunnellen, voin ihan hyvin kokeilla mitä tahansa. Olen täysin vapaa tekemään mitä tahansa. Se on aika päihdyttävä ajatus. #
Tuo ei siis tarkoita sitä, että se pelko ikään kuin katoaisi sen myötä, että päätän vain mennä ja tehdä. Kyse on pikemminkin sen lunastamisesta, mikä minulle joka tapauksessakin kuuluu. Pelkään joka tapauksessa asioita etukäteen, olipa siihen aihetta tai ei, joten sen pelon voi vähentää yhtälön molemmilta puolilta ilman että ratkaisu siitä muuttuu. Ratkaisu minun täytyy joka tapauksessa (pelosta riippumatta) selvittää erikseen, jos niin haluan. #
Mainio päättelyketju! Tuosta kuvasta: tarkoittaako teksti naisten tai-mallisia mustia tai valkoisia alushousuja, koot pienestä isonisoon?