Patricia M. Crittenden: Qui aime bien châtie bien
#17078. Tiistai, 8. helmikuuta 2011 klo 11.10.06, kirjoittanut Jani. 6
Patricia M. Crittenden, jolla on “kolmenkymmenen vuoden kokemus risikilasten ja -perheiden tutkimisesta ja hoidosta”, ja joka on “kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija erityisesti laiminlyötyjen ja pahoinpideltyjen lasten kiintymyssuhteiden arviointimenetelmien kehittämisessä”, on sitä mieltä, että koska keskiluokan alapuolella olevat kansanosat viettävät vaarallisempaa elämää kuin keskiluokka, lasten ruumiillisesta rankaisusta voi “kohtuullisesti käytettynä” olla köyhien parissa etua. Tämä käy ilmi hänen vuonna 1998 julkaisemastaan artikkelista Dangerous Behavior and Dangerous Contexts: A Thirty-five Year Perspective on Research on the Developmental Effects of Child Physical Abuse, jonka Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland ovat silmät auktoriteettiuskoa hehkuen suomennuttaneet vuonna 2002 julkaistuun kirjaansa Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Lisäksi Crittenden vaikuttaa tosissaan uskovan, että lapsiaan pahoinpitelevät vanhemmat tekevät niin suojellakseen lapsiaan, rakkaudesta. #
Minusta tämä paljastaa lähinnä kiusallisen selvästi sen, kuinka ns. tiede on useinkin vain ihmisen sisimmässään hautomien, pelkoihin ja toiveisiin pohjautuvien näytöttömien uskomusten ilmaisua hienostelevalla käsitteistöllä. Crittenden on ilmeisesti järkeillyt, että koska ei pysty suojelemaan lapsia väkivallalta, koska se edellyttäisi hänen ulottumattomissaan olevaa yhteiskunnallista rakennemuutosta, hänen täytyy selittää pahoinpitelyt hyvänäpitelyiksi, jolloin — simsalabim! — ongelma vaikuttaakin ratkaistulta. #
Tosiasiassahan lapsen suojelu on vain tekosyy, veruke, jälkikäteisselitys, jolla lapsiaan pahoinpitelevät vanhemmat pitävät omatuntonsa kurissa. En nähnyt Crittendenin artikkelissa yhtään mainintaa projisoinnista tai muista pahoinpitelyn todellisista, edeltävistä kausaalitekijöistä. Ehkä ne olivat liian likaisia motivaattoreita noin hienoon artikkeliin sisällytettäviksi. #
Ohhoh. Aika uskomatonta soopaa ja surullista, jos Sinkkonen ja Kalland menevät siihen mukaan, vaikka toki olen aiemminkin huomannut heidän jutuissaan tietynlaisen arvomaailman sävyjä esim. Kalland muistaakseni vastusti kiintymyssuhdeteorioiden pohjalta hedelmöityshoitoja yksineläville naisille ja naispareille. Miten se sitten liittyy tähän? Siten kai, että tietyt tutkijat ovat sokeita toimintaansa ohjaaville perhe-, sukupuoli- ja luokkakäsityksille. Tai vaihtoehtoisesti eivät ole sokeita, mutta esittävät politiikkansa niin kuin se olisi neutraalia, eikä tiettyihin arvoihin perustuvaa.
Jep. Veikkaan, että harvassa ovat ne tutkijat, jotka pystyvät pitämään intohimonsa työnsä ulkopuolella. Sinänsähän siinä ei ole vikaa, mikäli sen pystyy sovittamaan yhteen tutkimuksen kanssa, eli löytämään päteviä perusteluita niille intohimoista kumpuaville ajatuksilleen. Noloa siitä tulee silloin kun perustelu unohtuu.
Totta tuokin, kaikilla tutkijoilla on kuitenkin jotkut arvot siellä taustalla ohjaamassa toimintaa, mutta vaikka ei löytäisikään aina niitä perusteluja (yleensä niitä on puolesta ja vastaan), voi silti kertoa ääneen ne omat arvonsa ja taustaolettamuksensa (hienommin sanottuna positioida itsensä avoimesti) esim. “olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että heteroseksuaalinen ydinperhemalli on parempi ja luultavasti tulen argumentoimaan sen puolesta jatkossakin”, näin lukijan/kuulijan on helpompi suhteuttaa lukemansa/kuulemansa.
Viisaasti puhuttu.
Täältä netin maailmasta löytyy jännittäviä juttuja. Etsin erään Pat Crittendenin julkaisun tietoja, ja löysin tällaisen “kiinnostavan” keskustelun. Käy ilmi, että olen “silmät auktoriteettiuskoa hehkuen” mennyt julkaisemaan Crittendenin artikkelin, jossa tämä puolustaa lasten ruumiillista kurittamista.
On merkillistä, miten kevyin eväin paukutellaan näinkin voimakasta ja henkilöön käyvää tekstiä asioita tuntematta ja niihin perehtymättä. Kannattaa lukea uudelleen mainittu Crittendenin artikkeli, joka on suomennettu nimellä Vaarallinen käyttäytyminen ja vaaralliset ympäristöt ja ilmestyi minun ja Kallandin toimittamassa kirjassa Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Crittenden ei todellakaan kutsu pahoinpitelyä “hyvänäpitelyksi” vaan toteaa yksiselitteisesti, että “Lasten pahoinpitely on vaarallista”. - Kirjan edellinen luku on Danya Glaserin käsialaa, ja sen otsikko on “Lasten pahoinpitelyn ja laiminlyönnin vaikutukset aivoihin - kirjallisuuskatsaus”. Näin ollen opuksemme ei taatusti edistä käsitystä, jonka mukaan lapsia on syytä piestä.
Tunnen Crittendenin noin 15 vuoden ajalta ja olen perehtynyt hänen ajatteluunsa. Voin vakuuttaa, että harva tämän hetken tutkija on lisännyt yhtä paljon ymmärrystä ja myötätuntoa vaikeissa oloissa eläviä ihmisiä kohtaan kuin hän. Viittaan esim. Crittendenin 2008 ilmestyneeseen teokseen Raising Parents. Lukekaa se ennen kuin leimaatte hänet lapsia kohtaan suunnatun kuritusväkivallan puolestapuhujaksi.
En kirjoittanut hyvänäpitelyä lainausmerkkien sisään, koska se ei ollut suora sitaatti Crittendeniltä vaan oma tulkintani siitä, millaisena hän pahoinpitelyn minusta ilmiselvästi tuossa artikkelissa ja kirjassa esitti. Et voi pyyhkiä jälkimmäistä pois vetoamalla siihen, ettei Crittenden sanonut sitä niin yksinkertaisesti ja suoraan kuin minä tuossa yllä. Et myöskään voi pyyhkiä sitä pois vetoamalla siihen, että Crittenden toisaalta toteaa pahoinpitelyn olevan vaarallista.
Sivumennen sanoen tämä sama perverssi näkemys kohtuullisesta, rakkaudellisesta väkivallasta hyppäsi silmiini jostain kirjanne myöhemmästäkin artikkelista, ja ehdin jo ajatella, että tässähän alkaa olla suorastaan teema, mutta sitten huomasin tarkemmalla lukemisella, että tuo toinenkin vastenmielinen kohta oli peräisin Crittendeniltä: se oli jonkun muun kirjoittamaan artikkeliin sisältynyt sitaatti tai parafraasi (en muista kumpi, sillä minulla ei ole kirjaa tässä).
Parafraaseista puheen ollen, minua kaduttaa tässä nyt ainoastaan se, että käytin itsekin tuossa ylempänä olevassa merkinnässäni parafraasia suoran sitaatin sijasta, sillä sinä syytät tässä nyt minua aika suoraan paskan puhumisesta, vaikka esitin vain tiivistelmän lukemaani sisältyneestä asiasta.