Obama vs. Osama
#18042. Keskiviikko, 4. toukokuuta 2011 klo 21.57.53, kirjoittanut Jani. 0
Kirjotellaanpa pitkästä aikaa vähän politiikkaa. #
Osama bin Laden sai vapunpäivänä surmansa tulitaistelussa, tai, kuten Barack Obama puheessaan jostain syystä sanoi, “tulitaistelun jälkeen”, piilopaikassaan Pakistanin Abbottabadissa. Kovin moni tuskin jää terroristijärjestön johtajana pidetyn ukkoraihnan kaatumista suremaan, eikä se minuakaan varsinaisesti isommin liikuta suuntaan eikä toiseen. Mielipide minulla kuitenkin asiasta on, ja sen ajattelin kirjata ylös. #
Kuten sanoin, en isommin sure bin Ladenin kuolemaa sinänsä. Suhtaudun kuitenkin tappoon päättyneeseen operaatioon kielteisesti, koska ainakin tuon hetken ajan Yhdysvallat pelasi terroristien peliä: sitä, jossa voittaja ratkotaan laskemalla ruumiita. Tämä on mielestäni symbolisesti merkittävää, koska se antaa tuolle pelille oikeutuksen. Minä hahmotan amerikkalaisten kansallisen itsetunnon — Obaman sanoin “sen, keitä me olemme” — sellaiseksi kasvottomaksi, epä- tai yli-inhimilliseksi moraaliksi, jossa ei missään tapauksessa ole sijaa terroristien naiiville ja henkilökohtaiselle “kuka tappaa eniten” -leikille, jollei ole kyse sodasta, joka on tämän leikin virallinen nimi. #
Terroristeille kyse on sodasta. Yhdysvaltain hallinnolle oikeudenmukaisuuden tavoittelussa ei, sen käyttämästä retoriikasta huolimatta, voi olla kyse siitä. Tästä johtuu tietysti mieleen, että kenties terrorismia vastaan julistettiin “sota” nimenomaan tästä syystä: jotta terroristien kanssa voitaisiin pelata heidän peliään, mutta kuitenkin samaan aikaan voidaan uskotella (itselle ja muille), ettei oikeudenmukaisuuden tavoittelun moraalisesta velvoitteesta olekaan laistettu, vaan siihen on (itse annettu ja otettu) lupa. #
Siksi “terrorisminvastainen sota” on vaarallista käsitesumutusta: sota-käsitteen liittäminen asiaan kuin asiaan tarkoittaa avattuna sitä, että sanoja antaa ja ottaa tuossa asiassa itselleen vapautuksen toimintaansa tavallisesti rajoittavista moraalisista velvoitteista. Sama pätee myös sotaan puhtaimmillaan tai sen alkuperäisimmässä merkityksessä, jossa on useimmiten ollut kyse maa-alueen valtaamisesta tai puolustamisesta. #
Alkuperäismerkityksessä useimmat kuitenkin tiedostavat, vaikkeivät suoranaisesti hyväksyisikään, sanan merkitsevän juuri rauhantilassa vallitsevista moraalisista velvoitteista laistamista. Muissa merkityksissä tätä sota-sanan käyttöön implisiittisesti sisältyvää merkitystä ei sen sijaan tiedosteta läheskään yhtä hyvin, näin väitän. Mikäli se tiedostettaisiin, “terrorisminvastaisen sodan” kaltaiset uudenlaiset sodanjulistukset kohtaisivat huomattavasti nykyistä enemmän vastustusta, sillä moraalisista velvoitteista laistaminen koettelee kognitiivista harmoniaa yksityisellä tasolla siinä missä julkisellakin. #