Kuinka alittaa rima
#18913. Keskiviikko, 15. kesäkuuta 2011 klo 13.57.05, kirjoittanut Jani. 3
Psykologilla oli siis tänään kyse välttelykäyttäytymisen tiedostamisesta. Osaan kyllä sanoa asiani, jos minulla on asiaa, ja jos kaikki menee laatuvaatimusteni mukaisesti, minulla ei ole vaikeuksia. Ongelmana on se, että laatuvaatimukseni ovat niin kovat, että useimmissa tilanteissa jätän asioita sanomatta, koska joko 1) en koe niitä riittävän oikeiksi asioiksi, 2) pelkään, etten osaa viestiä asiaani riittävän hyvin, 3) olen vatuloinut asiaani päässäni niin kauan, etten koe ajoitukseni olevan enää oikea, tai sitten 4) olen onnistunut hiomaan asiastani niin kirkasta timanttia, että se on alkanut vaikuttaa kokonaan alkuperäisestä kontekstista irralliselta kummajaiselta, jota ei enää kerta kaikkiaan kehtaa tuoda esiin. #
Tässä nyt sitten olisi tilaisuus toimittaa vihdoinkin sitä mokaamistehtävää kunnolla, hyödyntäen tuota rakennetta. Nimittäin, jos pystyn tuollaisessa tilanteessa huomaamaan sen, että olen jättämässä jotain sanomatta jostain edellä luettelemastani syystä johtuen, se merkitsee sitä, että voin mokata, eli toimia noita omia laatuvaatimuksiani vastaan: sanomalla sanottavani, vaikka 1) en kokisikaan sitä riittävän oikeaksi asiaksi, 2) pelkäisinkin, etten onnistu sen viestimisessä riittävän hyvin, 3) olisikin jo ihan liian myöhäistä palata aiheeseen tai 4) sanottavasta olisikin muodostunut kummajainen. #
Jos onnistun tässä, eli mokaan, seurauksena on tietysti aivan armotonta häpeää ja ties mitä muita mukavia tunteita. Mutta siihen tässä tähdätään, että niitä tulee, jotta voisin saada sellaisen kokemuksen, että voin selviytyäkin niistä. #
Minä olen vain todennut, etten halua puhua kenellekään mitään, ja pitäisi perustella aika hyvin, että saisi minut haluamaan puhua. Asetan itseni eniten tuohon kategoriaan 1) “en koe niitä riittävän oikeiksi asioiksi”.
Sitä paitsi puhuttu viesti ei koskaan mene perille missään muodossa. Vain kirjoittamalla voi yrittää, ja silloinkin kirjoittamalla ehkä runoja tai jotain riittävästi arkikielestä irrallista, voi edes vähän kuvitella päässeensä siihen, mitä yritti.
(Tämä ei tarkoita, ettenkö puhuisi joka päivä kamalasti. En vain yleensä yritä sanoa mitään tärkeää, koska kieli ja kaikki asettuu perillemenemisen tielle.)