Pyö­räs­tä on jo jon­kin aikaa ollu ket­tin­git löy­säl­lä, irtoi­le­vat tuon tuos­ta­kin. Olen lykän­nyt nii­den kiri­mis­tä jat­ku­vas­ti, kor­jan­nut vain aina irro­tes­sa ja pol­ke­nut taas kilo­met­rin ennen seu­raa­vaa pysäh­dys­tä. Tänään sain vii­mein­kin aikai­sek­si irrot­taa taka­pyö­rän ja ase­tel­la sen parem­min. #

Kos­ka en pyö­rää kor­jaa­tes­sa­ni juu­ri­kaan tie­dä mitä teen, sen jäl­keen on aina jon­kin aikaa jän­nät pai­kat, että olen­ko onnis­tu­nut saa­maan aikai­sek­si jon­kin pahem­man ongel­man kuin mitä yri­tin kor­ja­ta. Onnek­si tuos­sa nykyi­ses­sä on sen­tään ihmeel­li­set ava­ruus­vaih­teet, jot­ka toi­mi­vat kuin junan ves­sa, kun­han ne kyt­kee taka­pyö­rän napaan oikeas­sa kul­mas­sa. Ja nii­tä kyt­ken­tä­vaih­toeh­to­ja­kin on vain kiin­ni­tys­mut­te­rin kul­mien ver­ran. #

Vein City­mar­ke­tiin taas ison läjän tyh­jiä pul­lo­ja. Aika kova vic­hy-keli, niin kuin kave­ri taan­noin Veis­puu­kis­sa osu­vas­ti sanoi. Kau­pan ovel­la näin vilauk­sel­ta jon­kun hie­non tum­man­si­ni-mus­ta-val­koi­sen per­ho­sen. #

Tapoin kak­si paar­maa. Kotiin tul­les­sa yksi pää­si kos­tok­si pure­maan naa­mas­ta. #