Näin unta, että pela­sin tie­to­ko­ne­pe­liä, joka oli sekoi­tus Maa­il­man vah­vin­ta Nal­lea, Popu­lousia ja Simci­tyä. Nal­lel­la piti ensin löy­tää huna­jaa, jota syö­mäl­lä hah­mo sai jumal­voi­mat ja pys­tyi luo­maan kau­pun­ki­val­tioi­ta, jot­ka saa­tet­tiin lopul­ta soti­maan kes­ke­nään. #

Sit­ten olin armei­jas­sa ker­taa­mas­sa. En mei­nan­nut löy­tää vapaa­ta ilmoit­tau­tu­mis­tis­kiä mis­tään, ja sit­ten kun löy­sin, sain vää­rän väri­sen ja rei­käi­sen vil­la­pai­dan: muil­la oli min­tun­vih­reä, minul­le annet­tiin har­maa. Min­tun­vä­ri­nen näyt­ti kyl­lä ihan kum­mal­li­sel­ta, mut­ta ajat­te­lin, että kai sen on sit­ten olta­va sel­lai­nen, kun ker­ta muil­la­kin oli. Etsin ja etsin, enkä löy­tä­nyt, ja kun sit­ten menin syö­mään (ruo­ka­na oli kui­vaa pizzaa, juus­to­sii­vu­ja ja appel­sii­ni­me­hua), muut oli­vat­kin vaih­ta­neet vil­la­pai­tan­sa har­maa­seen. #

Sit­ten minul­la oli syn­te­ti­saat­to­ri, jon­ka kos­ket­ti­mis­ta kuu­lui ään­tä vain sil­loin kun pääs­sä­ni oli nii­tä vas­taa­via trau­mo­ja. Trau­mat pur­kau­tui­vat soit­ta­mal­la, joten koe­tin sit­ten pai­naa kuta­kin kos­ke­tin­ta niin kau­an kuin niis­tä ään­tä läh­ti, jot­ta sai­sin ne kaik­ki hil­jai­sik­si. #

Unet ovat tääl­lä olleet aivan levot­to­mia, olen ollut men­nei­syy­des­sä ja masen­nuk­sen syö­ve­reis­sä ja aamui­sin taas pomp­pi­nut flip­pe­ri­pal­lo­na unen ja val­veen välil­lä. #