Eli siis siiseli
#23321. Tiistai, 16. elokuuta 2011 klo 19.29.25, kirjoittanut Jani. 11
Aamulla masensi ankarasti, tai sanotaanko hieman keskimääräistä rankemmin. (Sanotaan?) #
Kanavoin sen sitten, tai sanotaanko, että se kanavoitui sitten pohdiskeluun moraalista. (Sanotaan? Ja pidähän kuule vastedes ne kysymysmerkit kysymyksiesi perässä!) Jotenkin näin: #
Siitä, valitaanko moraalisuus vai ei, seuraa selkeästi ei-triviaaleja eroja eri valinnan tehneiden toimijoiden kesken, mutta miksi tuo valinta on siltikin niin yhdentekevä? Miksei sitä, pitäisikö valita moraalisuus vai ei, voi päättää perustellen a priori? #
(“Moraalisuudella” tarkoitan tässä yksinkertaisinta “toimi niin, että se hyödyttää itsesi ohella ainakin välillisesti myös muita” -ajattelua, sen valitsematta jättämisellä taas kutakuinkin “toimi itseäsi hyödyttäen ja sen mahdollisesti muille aiheuttamasta haitasta tyystin piittaamatta” -ajattelua.) #
Moraalisuuden valinta siitä koituvien seurausten takia on nähdäkseni itsessään (edellä olevan määritelmän mukainen) moraalinen valinta, enkä siksi kelpuuta sitä. Vastaavasti moraalittomuuden valinta samoin perustein on moraalittomuuden pohjalta tehty valinta. Haluaisin voida sanoa moraalittomuuden valitsevalle, että valintasi on hyvin perusteltu siksi-ja-siksi, ja vieläkin enemmän (koska uskon tähän edellistäkin vähemmän) haluaisin voida sanoa moraalisuuden valitsevalle, että valintasi on hyvin perusteltu siksi-ja-siksi. #
Eikä minulla ole mitään! #
Ei kai moraali voi olla niin kuin joku ulottuvuus, jonka ulkopuolella (sitä ennen) ei ole mitään? #
JK.: Se, että (esim.) moraalisuuden valinta on moraalinen valinta, ei siis haittaa sivuseikkana, vaikkei se perusteluksi kelpaakaan.