Worms & Angry Birds
#23680. Keskiviikko, 7. syyskuuta 2011 klo 17.04.29, kirjoittanut Jani. 2
Näin unta, että pelasin tietokonepeliä, jossa olin itse pelihahmona pelimaailmassa, joka oli visuaalisten tehosteittensa osalta ihan valvetodellisuuden kaltainen. Vihollisia olivat ainakin linnut ja sukulaiset, ja myös jokin yleinen, epämääräinen uhka leijui ilmassa. Menetin jossain vaiheessa tajuntani Suvannossa mökin pihalla ruohikolla. #
Kun tulin tajuihini, vasen käteni oli peittynyt ruohoon niin kuin olisin maannut paikallani viikkotolkulla. Lintu, joku rastas se vissiin oli, oli tehnyt pesän siihen kämmeneni seutuville, ja nokkinut keskisormen pään kokonaan irti. Siitä aukosta sormen sisään oli mennyt kastematoja, ja ne olivat näivertäneet koko sormen ontoksi ja kiemurtelivat yhtenä möykkynä sormenpään ympärillä. En tuntenut kipua, mutta iljetystä kyllä sitäkin enemmän. Ravistelin madot pois niin, että minulle jäi vain ontto sormi. #
Kävin aamulla Kelassa hakemassa matkakorvauslomakkeita. Ne on kumman tiukassa tuossa meidän Kelassa, aina ovat loppu siitä lomakeräkistä. Tänäänkin löysin kokonaista yhden kappaleen suomeksi, loput olivat ruotsinkielisiä. Otin sitten nivaskan niitä ruotsinkielisiä. Olisin vaatinut niitä suomenkielisiä taas virkailijalta, mutta siellä oli jonoa ja minulla oli lounasjuna ehdittävänä. #
Junassa tunsin oloni itsevarmaksi ja mietin, että jonkun pitäisi tehdä tiedettä mielen repeämisestä ja sen myötä ihmiselle paljastuvista asioista. Siihen sisältyy uskoakseni valtavasti filosofista potentiaalia, johon ei muutoin päästä mitenkään käsiksi. #
Palatessani kuuntelin Röyksoppin The Understandingia ja mietin, kuinka perinpohjaisesti muusikon täytyisi uudistua debyyttialbuminsa jälkeen kyetäkseen tuottamaan toisen samanlaisen lahjan maailmalle kuin debyytti on ollut, jos on ollut, niin kuin se vaikkapa nyt Röyksoppin Melody A.M.:n kohdalla oli. Ennen Melody A.M.:ää jotain ei ollut, eikä The Understanding tuonut samanlaista uutta jotain, vaan vain samanlaista jotain kuin Melody A.M., mikä ei tietenkään näin Melody A.M.:n jälkeisessä maailmassa ole uutta niin kuin se vielä ennen Melody A.M.:ää oli. #
Mietin myös lempiaihettani, psykopaatteja. Nuo junamatkat ovat hyvää aikaa psykopaattien miettimiseen. #
lounasjunasta tulee eittämättä mieleen japanilaisen liukuhihnasushiruokalan liukuhihna.. ja sitten se tv-ohjelma joskus tosi kauan sitten missä japanilaiset söivät kilpaa sushia sellaiselta hihnalta, annos piti saada alas ennen kuin seuraava tuli kohdalle. :D
ostin viimeksi Anttilassa MELKEIN Angry birds -pehmolelun kun niitä oli siinä tiskillä. laittaisin sen roikkumaan eteisen katosta tervehtimään sisääntulijoita, erityisesti kutsumattomia vieraita.. mutta vastustin kiusausta ja ostin sitten vain Fallout New Vegas -pelin..
ja nuo psykopaatit.. ovat minunkin mieliaiheeni usein, koska olen pannut sellaisia tarinoihini, ja haluan hahmoista uskottavia, ja kuten aina kirjottaessa asetun 100% hahmojeni sisälle. niin sen perheväkivallan uhrin kuin myös huumeriippuvaisen väkivaltarikollisen, ja siis myös niiden psykopaattien joilla (jos ottaa ne kolme juuri nyt pinnalla olevaa esimerkiksi) jokaisella on oma tapansa toimia ja kylvää tuhoa muiden ihmisten keskuuteen. naisilla psykopatia on harvinainen mutta kaksi näistä on kumminkin naisia. Stella on menestyvä bisnesnainen joka ei siedä minkäänlaista vastarintaa keneltäkään, ja TNT nimensä mukaisesti täysin arvaamaton. jälkimmäinen on edelleen täysi mysteeri kaikille. en ole paneutunut hahmoon kovinkaan kunnollisesti koska haluan säästää joitakin yllätyksiä myöhemmäksi.
no, ja sitten ei ole kovin suuri ihme että mulla joskus jää nuo roolit päälle.. jos jää pahasti niin tunnen olevani kaulaa myöten tyhjentämättömän huussin paskaläjässä tuolla pihalla ollessani koska kaikki ärsykkeet tulevat roolinmukaisen filtterin läpi. mutta rakastan silti näytellä eri rooleja. ^^