Kurssipäivä 25 + 29
#24262. Torstai, 13. lokakuuta 2011 klo 18.22.26, kirjoittanut Jani. 2
Menin yhdeksäksi uimaan. Uin ilman kellukkeita altaanmitan. Kokeilin rintauinnin potkua ja sain läksyksi muistella sitä. Se oli piru vieköön monimutkaista. Ja vielä kädetkin pitäisi jossain vaiheessa saada mukaan! #
Sitten oli ohjaajan tapaaminen. Sanoin voivani paremmin kuin viime viikolla mutta epäileväni edelleen jaksamistani harjoittelun suhteen. Päätettiin tutkailla mahdollisuuksia löytää joku harjoitteluharjoittelupaikka täältä lähempää. #
Lounaaksi oli oliivikanaa, mutta se oli harmi kyllä enimmäkseen luuta, nahkaa ja juustokuorrutusta. #
Menin Selloon tappamaan aikaa. Ostin Anttilan poistolöytökorista kaksi levyä 85-prosenttista tummaa suklaata (Lindt Excellence, 1,95 €/100 g). Nyt kuurilla en sitä syö mutta myöhemmin. Citymarketista ostin Juhlamokka-paketin (tarjouksessa 2,99 /pkt). Siellä maksoi Saludokin muka 4,40, sulaa hulluutta sellainen! #
Kahdeksi menin psykologille. #
rintauinnin potku on paha liike. en oppinut sitä koskaan ja tein sen väärin siten että oikea jalka potkaisee oudolla tavalla, ja uin tällä tapaa ihan onnellisena pitkään, kunnes opettelin tuossa 2007-2008 sen oikean potkun. nyt kun yhden kerran uin 50 metriä sillä oikealla potkulla sain heti melkein rasitusvamman oikeaan nilkkaan joka on sille altis, joten paluu entiseen sitten. muutenkin koiranuinti on helpompi vaihtoehto nyt kun niskanseutu on niin pahasti jumeksessa. no, enpä oikein ui, vesijuoksen vaan. menin torstaina sinne väkipakolla vaikka väsytti ihan sikana. kyllähän siitä vähän olo parani, kelluttelin painottomana välillä ja lopussa poreammekäynti ja pari saunakertaa. poreammeessa ihan pikkuisen lihakset rentoutui, muuten on edelleen täysin jumissa. niskan venyttely kuumassa saunassa auttoi vähän siihen, pitäis vaan tehdä joka päivä sitäkin inhoamaani liikettä.. kuulin puhua pulputtavilta akoilta että poreamme on bakteerien lemmenpesä, mutta menin silti kun lihakset sitä huusi. sisko sanoi aikoinaan että ton altaan pohja on pelottava koska se on metallia, mut eihän se ole yhtään kun se heijastaa niin kivasti valoa! syvä pää ei herätä riemunkiljahduksia mutta altistan itseni sille kumminkin. välillä tuntuu että tää on koko elämä pelkkää altistamista. ja sen odottelua että siitä olis jotain hyötyä.