Nor­koi­lin pys­ko­lo­gil­le pää­syä odo­tel­les­sa­ni Ent­res­sen Klaas Uuls­so­nil­la. Tut­kai­lin taas nii­tä valais­tus­kau­ko­sää­din­jär­jes­tel­miä (kir­joi­tin kän­ny­kän muis­ti­kir­jaan ylös nimet Wave­man ja Nexa). Haluai­sin tuo­hon kat­to­va­loon sel­lai­sen, että voi­sin täs­tä per­set­tä­ni nos­ta­mat­ta sen sytyt­tää. On niin masen­ta­vaa huo­ma­ta pimeän tul­leen, kun kat­kai­si­ja on huo­neen toi­sel­la lai­dal­la. #

Mut­ta sit­ten ajat­te­lin, että mie­len­ter­vey­del­li­ses­ti kes­tä­väm­pi rat­kai­su oli­si var­maan­kin hom­ma­ta tähän pöy­däl­le kir­kas­va­lo­lamp­pu. Kal­lii­ta­han ne ovat, mut­tei­vät ne kau­ko­sää­tö­sys­tee­mit­kään hal­po­ja ole, piru vie­köön. Yksin­ker­tai­nen kau­ko­sää­din ei sen­tään mak­sa kuin kym­pin, mut­ta se mität­tö­män näköi­nen pik­ku sen­so­ri­sää­din, joka kyt­ke­tään lamp­puun, mak­soi mel­kein kak­si­kymp­piä. #

(Kävin sul­ke­mas­sa ulko-oven täs­sä välis­sä. Sen luk­ko on men­nyt han­ka­lak­si, pitäi­si sik­si­kin aina muis­taa luki­ta tur­va­ket­ju. Onnek­si minul­la on tääl­lä näl­käi­nen alli­gaat­to­ri, joka syö kaik­ki lupaa kysy­mät­tä sisäl­le tuli­jat. Ne, jot­ka sel­viä­vät sii­tä, saa­vat luon­nol­li­ses­ti kuu­lan kal­loon­sa. Mut­ten halua nii­den kan­ta­van hiek­kaa ken­gän­poh­jis­saan tän­ne.) #

 #

Jut­te­lin psy­ko­lo­gin kans­sa unis­ta. Van­hois­ta ensin, mut­ta sit­ten tois­sa- ja vii­me­öi­sis­tä, jot­ka ovat vie­lä aika mys­tee­ri. Olin molem­pi­na öinä van­hem­pien luo­na käy­mäs­sä. Tois­sayö­nä siel­lä oli hajon­nut tie­to­ko­ne, ja se oli nakat­tu toi­mi­mat­to­ma­na mene­mään. Minä vedin sii­tä hir­veät pul­tit ja pää­tin läh­teä saman tien kotiin. Sii­tä, mihin tuo reak­tio perus­tui, minul­la ei ole aavis­tus­ta­kaan. Oikeas­ti minua har­mit­tai­si tuom­moi­ses­sa tilan­tees­sa lähin­nä se, jos ei oli­si tie­to­ko­net­ta ollen­kaan, mut­ta ei sekään minua niin suun­nat­to­mas­ti potut­tai­si, enkä eten­kään pitäi­si sitä van­hem­pien syy­nä niin kuin tuos­sa unes­sa. #

Vii­me yönä­kin siel­lä oli tie­to­ko­neon­gel­mia, mut­ta vähän lie­vem­piä: yri­tin sel­vit­tää kos­ka len­to­ni läh­tee, mut­ta tie­to­ko­ne oli men­nyt Win­dows-tyy­li­ses­ti sol­muun (oikeas­ti siel­lä­kin on tie­tys­ti Linux eikä täl­lai­sia ongel­mia ole), ja minä tajusin len­to­ni läh­te­vän ihan näil­lä het­kil­lä, ja jou­duin mel­kein pako­kau­hun val­taan kun tajusin etten ehkä pää­si­si­kään pois. #

Tuo tie­to­ko­ne on täs­sä aika olen­nai­nen jut­tu, mut­ta ensim­mäi­sen ase­tel­man perus­teel­la se on sel­väs­ti jon­kin sym­bo­li. Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää että min­kä. #

Tois­sa­öi­nen uni oli sikä­li­kin eri­koi­nen, että herä­sin sii­tä, sit­ten nukah­din ja näin jotain tois­ta unta, sit­ten herä­sin uudes­taan ja nukah­din uudes­taan ja näin taas tuo­ta ensim­mäis­tä unta. Olen kyl­lä ennen­kin jat­ka­nut samaa unta herää­mi­sen jäl­keen, mut­ten aiem­min täl­lä lail­la, että välis­sä oli­sin kat­sel­lut jotain muu­ta. #

 #

Mie­tin taas eilen, että pitäi­si alkaa jäl­leen hyvän­te­ke­väi­syys­lah­joit­ta­jak­si. Punai­sel­le ris­til­le­hän minä aiem­min lah­joi­tin, mut­ta sit­ten piti vyö­tä kiris­tää ja ris­ti­läi­set jäi­vät sii­nä jaos­sa nuo­le­maan näp­pe­jään. Nyt oli­si taas pie­neen vaki­lah­joi­tuk­seen varaa, mut­ta pitäi­si ottaa sel­vää eri vaih­toeh­dois­ta. Haluai­sin tie­tys­ti sel­lai­sen koh­teen, jos­sa orga­ni­saa­tio­ku­lut oli­si­vat mah­dol­li­sim­man pie­net, ja jos­sa se pie­ni­kään osuus ei tue mitään minus­ta kysee­na­lais­ta ideo­lo­gi­aa. #

SPR:ssä on aja­tus­tut­ka hyvin viri­tet­ty, sil­lä heti tänään tuli mai­nos­säh­kö­pos­tia kuu­kausi­lah­joit­ta­mi­ses­ta. #