Näin­pä taas pit­käs­tä aikaa har­hau­nia. Täl­lä ker­taa en ollut syö­nyt mitään epäi­lyt­tä­vää, vaan olin muka vain sil­lä tapaa kehi­tys­vam­mai­nen, että näin ole­mat­to­mia. Minul­la oli koko ajan joku hol­hoo­ja pai­kal­la, kos­ka har­ho­jen takia olin aika avu­ton kun en tien­nyt mihin asioi­hin pitäi­si rea­goi­da ja mit­kä kan­nat­tai­si jät­tää huo­miot­ta. #

Mut­ta sit­ten yhtäk­kiä tajusin, että enhän minä nyt voi miten­kään tie­tää, että onko se minun hol­hoo­ja­ni­kaan oikeas­ti ole­mas­sa tai enää pai­kal­la, vai pelk­kä har­ha. Yri­tin sit­ten jär­keil­lä logii­kan avul­la mikä näke­mäs­tä­ni on tot­ta ja mikä vain har­haa. Se oli kui­ten­kin aika toi­vo­ton­ta, niin kuin pel­kän logii­kan varas­sa kai­ken havain­to­ma­te­ri­aa­lin luo­kit­te­lu todel­li­siin ja epä­to­del­li­siin asioi­hin tie­tys­ti on. #

Tämä hei­jas­te­lee var­maan­kin suh­det­ta­ni psy­ko­lo­giin, joka on osas­ton ajan ollut kat­kol­la. (Tai siis suh­de on ollut, ei psy­ko­lo­gi.) Tuo har­hai­suus kuvas­taa aika hyvin sitä miten hukas­sa ihmi­nen (minä) on, kun mitään pää­mää­rää, tar­koi­tus­ta tai mer­ki­tys­tä ei elä­mäl­lä ole: pää­mää­rä on se joka tekee toi­sis­ta asiois­ta toi­sia mer­ki­tyk­sel­li­sem­piä. Jol­lei pää­mää­rää ole, kaik­ki ärsyk­keet ovat sama­nar­voi­sia eikä mihin­kään ole syy­tä tart­tua tai olla tart­tu­mat­ta sen enem­pää kuin mihin­kään muu­hun­kaan. #

Ihan toi­sen­lai­nen vakio­ai­he, jos­ta sii­tä­kin näin täs­sä vas­ti­kään taas unia, on erään­lai­nen ava­ruus­ris­tei­ly­alusos­tos­kes­kus­ker­ros­ta­lo. Se on siis ole­vi­naan ris­tei­ly­lai­va (sel­lai­sek­si sen unes­sa miel­län), mut­ta se on ava­ruu­des­sa, ja muo­dol­taan se muis­tut­taa moni­ker­rok­sis­ta ostos­kes­kus­ta, jon­ka kes­kel­lä on pudo­tus, jos­ta näkee alem­piin ker­rok­siin, ja jon­ka kau­pat ovat kui­lun ympä­ril­lä (esi­mer­kik­si Kamp­pi, Myyr­man­ni, Blue City). #

Tämä lai­va­kin on käy­tän­nös­sä tuol­lai­nen ostos­kes­kus, eli se on pelk­kä kor­kea, neli­kul­mai­nen raken­nus ilman keu­laa, perää tai yli­pään­sä mitään muu­ta­kaan meril­lä liik­ku­mi­seen viit­taa­vaa, ja siel­lä on kaup­po­ja. Kau­pat ovat pie­niä, sil­lä niil­le varat­tu tila on aika pie­ni: sisä­pin­ta-alas­ta val­tao­san vie kes­kel­lä ole­va tyh­jä tila, ja kapeil­le sei­nä­mil­le on kaup­po­jen lisäk­si mah­du­tet­tu ker­ros­ten­vä­li­set liu­ku­por­taat. Kes­kel­lä ole­vas­sa tyh­jäs­sä tilas­sa lei­juu ava­ruus­ro­mua, siel­lä ei ole pai­no­voi­maa. Pel­kään putoa­va­ni sin­ne, ja haluai­sin sik­si mie­luus­ti johon­kin kaup­paan, mut­ta ne ovat ahdis­ta­van pie­niä (mal­lia Sier­ra Onli­ne) eikä niis­sä myy­dä mitään järin mie­len­kiin­tois­ta. #

Sii­tä, kuin­ka pai­no­voi­ma kau­pan raken­teis­sa on toteu­tet­tu, ei näy mitään vih­jet­tä. Aina­kaan ACC-tyy­lis­tä pyö­ri­mis­pai­no­voi­maa se ei ole (se ei suun­tau­du koh­ti sei­niä vaan raken­nuk­sen tyveä). #

Olen aluk­ses­sa aina ylä­as­te­ai­kais­ten luok­ka­to­ve­rei­den (poi­kien) kans­sa. #

Kol­mas taval­li­nen aihe on Kemi­joen pen­ger kylän koh­dal­la tal­vel­la tai sit­ten puo­lit­tain jo sulan aikaan los­sin koh­dal­la. (Nykyi­sin sii­nä on sil­ta.) #