Juhannuksenalusjääkaappiratsia
#26099. Torstai, 21. kesäkuuta 2012 klo 19.25.22, kirjoittanut Jani. 2
Tämä on jääkaappiratsia! Miltä jääkaappisi sisältö näyttää juuri nyt? #
Tämä on jääkaappiratsia! Miltä jääkaappisi sisältö näyttää juuri nyt? #
[dailymotion width=“480” height=“276”]http://www.dailymotion.com/video/xgxeyq_austra-beat-and-the-pulse_music[/dailymotion] #
Lähetin Pohjolan liikenteelle tiedustelun langattomasta verkosta, jollainen tiettävästi on käytössä ainakin osassa kaukoliikenteen busseista. Lomake edellytti kovin paljon tietoja, eikä ilmoittanut vaillinaisena täytetyn (tahallani, kokeeksi) lähetettyäni mikä on vialla, vaan latasi vain lomakesivun uudestaan. Tietoja ei kuitenkaan onneksi tarkistettu mitenkään, joten täytin epäolennaiset kohdat viivalla. #
Sähköpostitse tullut lähetyskuittaus kuitenkin piristi: sen lopussa oli vihreällä “Ajattele ympäristöä ennen kuin tulostat tämän sähköpostiviestin. Please consider the environment before printing this email.” Vanha juttu ilmeisesti jo, mutta minusta kiva. #
Varasin vihdoin ajan hierontaan. Alkoikin olla viimeiset hetket käsillä, ensi kuusta alkaen teen tuntia pidempää päivää ja kotiutuminen menee myöhään. #
Aamulla kävelin salilta linja-autolle, ja vastaan tuli nainen, eikä kumpikaan väistänyt, ja pysähdyimme ja hän sanoi: “Ruotsalainen.” Sitten jatkoimme molemmat matkojamme. #
Töistä tultuani menin Citymarketiin. Olisin ostanut ohuita suolakurkkuviipaleita, muttei siellä ollut. Olisin ostanut pekonibroilerinfileitä bataattipedillä, muttei siellä ollut. Olisin ostanut sen sijaan naudanlihasuikaleita, muttei siellä ollut. Tästä suivaantuneena otin konekiväärin, ja talsin ulos ja suoraan, eli asematunnelin vitunmoisen mutkan kautta, Prismaan, josta löysin kaiken haluamani. #
Minusta tuntuu, ettei Citymarketissa enää myydä sitä pekonipetiä, mikä ei käy järkeen, sillä veikkaan, että se on kaikkein ostetuin puolivalmiste tällä hetkellä. #
Palasin asemalle ja totesin, että reittiopas oli ehdottanut autoa, josta olisi pitänyt nousta 500 metrin päässä ja kävellä loput 2,5 kilometriä. Seuraava auto meni puolen tunnin, eli edellisestä 50 minuutin päästä. Sillä “eihän neljän jälkeen juuri kukaan ole kotiin menossa”, ovat siellä taas järkeilleet! #
Eilen kassajonossa nainen edelläni osti Luontoarvan. En ole jotenkin tajunnut että niitä voi siinä kassallakin ostaa, niin harvinaista tuollainen on. Katselin sitten oikein kunnolla sitä räikeillä mainoskiiltoväreillä maalattua 30 × 50 taulua, jota en ollut aiemmin huomannut, ja keksin, että vihoviimeisestä Luontoarvasta, joka oli Jokeriarvan takana piilossa, pilkottivat sudenkorvat. Melkein ostin sen saman tien, mutta koska tämä oli ilmiselvä edellisen asiakkaan käyttäytymisen herättämä impulssi, ja koska kertomuksessa minusta ei ole sijaa impulsiivisuudelle, jätin sen tekemättä. #
Tänään luin aamulla: “Susi tappoi naisen”, ja ajattelin: “Hyvä!” #
Vähän sen jälkeen huomasin matkakorttini kadonneen. Olin melko varma, että se oli pudonnut linja-autoon, jolla olin vain hetkeä aiemmin saapunut Kamppiin, mutta auto oli tietysti jo ennättänyt lähteä jatkamaan matkaansa. #
Seilasin kännykän selaimella Pohjolan liikenteen sivuille, ja siellä kerrottiin, että löytyneet “HSL:n matkakortit toimitetaan toimitetaan HSL:lle, ja niitä voi tiedustella numerosta (09) 4766 4000 (M-P 7-19, LS 9-17) katoamista seuraavana arkipäivänä klo 14 jälkeen.” Kokemukseni Pohjolan liikenteen kuljettajien asiakaspalvelusta ovat tähän mennessä olleet joko myönteisiä tai erittäin myönteisiä, joten päätin kokeilla oikotietä ja soitella niiden konttorille, jos niillä vaikka olisi keinot tuon minun autoni kiinnisaantiin. #
Sekavan selontekoni kuultuaan Helsingin liikennetoimiston miekkonen otti asiani hoitaakseen ja lupasi soitella takaisin. Eikä kestänyt kuin ehkä 5 minuuttia kun sieltä jo palattiin, ja hyvien uutisten kanssa: korttini oli löytynyt, ja sen voisi noutaa Kirkkonummen toimipisteestä. #
Olin tietysti tämän tunarointini seurauksena oikein huonossa koodausvireessä. Sain kuin sainkin kuitenkin yhden omituisen ja hankalastitapettavan bugin hengiltä, ja sitten olikin jo lähdettävä takaisin Kirkkonummelle, jotta kerkiäisin Pohjolan liikenteen konttorille ennen sen sulkemista (klo 16). Olin tullut aamulla kertalipulla, ja samoin ostin kertalipun nyt takaisinpäin. Pohjolan liikenteen autossa kuljettaja sanoi, ettei lippuni kelpaa! Niin kuin se ei tietenkään olisi kelvannutkaan, U-linjoja kun nuo ovat (kas näin suljetaan 90 % lukijoiden maantieteellisestä jakaumasta sisäpiirin ulkopuolelle). Enhän minä sitä ollut kiireessä tullut ajatelleeksi. Enkä varmaan olisi muutenkaan, kortilla matkustaessa kun siitä ei tarvitse piitata. #
Mutta tämäkin kuljettaja oli oikein ystävällinen ja otti minut periaatteessa kelvottomasta lipustani huolimatta kyytiin. Näiden ihmisten ystävällisyys on sitäkin suurenmoisempaa, että ylemmät organisaatiotasot tuntuvat noilla lippu- sun muilla kummallisilla järjestelyillään tekevän kaikkensa saadakseen asiakkaat kiukkuisiksi. #
Linja oli myöhässä, ja olin noin kolmea vaille Matkahuollon toimistossa, kun en parempaakaan keksinyt. Edellä tietysti jono. Sen mentyä kysyin “onkopohjolanliikenteelläomatoimistojossakin” nopeutetulla puheäänelläni, ja vasta kolmannen kerran hidastettuani siitä saatiin selvää. Kyllä, niiden toimisto on tuo viereinen ovi, yläkerrassa. “Se on tainnut varmaan juuri mennä kiinni.” Sanopa muuta. #
Portaat ylös ja ovi — auki! Miekkoset juuri lopettelemaisillaan päiväänsä kun ryntäsin asioineni sisään. Matkakorttini oli siinä heti saatavilla, mutta minulla ei ollut mitään keinoa todistaa sitä omakseni. Joten aspa jonotti HSL:n linjoilla 5 minuuttia kunnes sai kortin numeron perusteella varmistuksen sille, että kortti kuuluu mukanani olleen henkilötodistuksen omistajalle. #
Voittoa. #
Sitten menin kauppaan, ja ajattelin, että kun on monenlaista epätavallista tälle päivälle jo sattunut, on syytä ostaa se arpa, mikäli se on minun, koska se kuuluu asiaan. Vakoilin eilisen kassan arpataulua, ja kyllä vain, siellä se eilinen vielä oli samalla paikalla. Tässä vaiheessa siis ennusmerkit edelleen hyvät. Kysyin kassalta että onko siinä susi. Taulu avattiin, ja… epätodennäköisyysaalto romahti: arvassa olikin suden sijaan viheliäinen kissanpentu! #
Käännyin iljettyneenä tuhahtaen pois, ja pyysin kassaa sulkemaan taulun. #
Kuulemma mitään susiarpaa ei edes ole olemassa, on vain koiria. Mitä luontoarpoja ne sellaiset muka oikein ovat! Lemmikkiarpojahan! #