Moduloin
#10473. Keskiviikko, 11. marraskuuta 2009 klo 15.54.42, kirjoittanut Jani. 9
“Another limitation of this instrument is that both the modulating frequency and the depth of modulation remain constant throughout each tone. For sub audio amplitude modulation (tremolo) this will tend to sound mechanical or “electronic.” Human performers typically apply a gradual increase in both tremolo rate and depth, as well as slight random variations in both of these parameters when employing tremolos (and vibratos). These time varying nuances make the modulation more expressive and less obvious.” #
Eastman Csound Tutorial: “3.1. Amplitude Modulation and Ring Modulation” #
Tässä oppimateriaalina käyttämässäni esityksessä on se ongelma, että sen tekijällä on täysin päinvastainen pyrkimys kuin minulla: Allan Schindler yrittää tehdä alunalkujaan sähköisestä äänestä mahdollisimman paljon akustisten instrumenttien ääntä muistuttavaa. Minusta se on päämääräänä järjetön, mutta makunsa tietysti kullakin. #
Tarkemmin sanottuna uskon kyllä, että akustisten soitinten jäljittelykin voi olla hyödyllistä, mutta ääniohjelmoinnin opettaminen sen varjolla on mielestäni sama kuin jos opettaisi vektorigrafiikkaa pitäen naturalismia sen ainoana varteenotettavana päämääränä. #
Konemusiikista puheen ollen, eilisiltana Hypnozylin DPP kolahti kivasti. Jos taas saatanallisempi meininki viehättää, Moloch 11811:n Blut Fur Baal Zebub auttaa niihin tunnelmiin pääsyssä. #
[…] marginaali: Moduloin http://mummila.net/marginaali/2009/11/11/moduloin/ […]
Eieieieiii, ei saa kehittää akustisia soundeja matkivia koneita: muuten jään työttömäksi :D
Käsittääkseni olet vieläkin suhteellisen hyvin turvassa sen suhteen. Mutta tietysti sitten, kun outo laakso on ylitetty, mikään ei enää pelasta perinteisiä instrumenttejä.
on teknisesti mahdotonta koskaan tuottaa sähköisesti kokonaan akustisen kaltaista ääntä.. se ei vaan ole sama asia vaikka kuinka kikkailtaisiin. toki se saattaa kuulostaa akustiselta, mutta ei sitä ole eikä siksi koskaan tule, ja herkkäkorvainen (esim. panda) huomaa eron aina. O.o
minä olen aina yrittänyt saada akustisista instrumenteista sähköiseltä kuulostavaa ääntä. O.o esim. kitarasta. en osaa soittaa kitaraa silleen kuin sitä opetetaan, ns. klassisella tavalla eli soittaa jotn vanhaa poppia, mutta kun sitä “rämpyttää” oikein huolella pystyy tuottamaan aivoja rentouttavaa värinää jollaista myös sähköisesti tuotettu ääni (yleensä elektronisessa musiikissa) on.
ai niin, tuo outo laakso kuulostaa todella mielenkiintoiselta filosofiselta aiheelta.. muistan törmänneeni siihen joskus aikoja sitten enkä silloin tajunnut hölkäsen pölähtämää. :P
Täytyy tunnustaa, että sovelsin oudon laakson käsitettä tässä kyllä melko vapaasti, mutta tein sen vain juuri siksi kun se on niin mielenkiintoinen!
Minä olen sen verran teknouskovainen, että sanon tässä ja nyt, että viimeistään tuossa 40 vuoden päästä meillä on tietokoneen tuottamaa kuvaa ja ääntä, jota on mahdoton ihmisaistein erottaa ns. aidosta. Mikä avaakin mielenkiintoisia pohdiskelun uria, sillä silloin voidaan esim. tuottaa pornoa, jonka kieltoa vielä nyt voidaan perustella pääasiassa sen tuotantoon liittyvien moraalisten ongelmien takia…
Minusta(kin?) kiinnostavinta akustisilla instrumenteilla itse tuotettavaa ääntä ovat sellaiset, jotka jäljittelevät sitä, mikä sähköisistä tulee useimmilla ensimmäisenä mieleen.
Tietokoneen luomia fotorealistisia kuvia.
Minulla on mielenkiintoinen mustavalkoinen kuva, jossa vanhan pihapiirin rakennukset piirtyvät viereisen joen veteen niin aitoina, että on mahdotonta erottaa, kumpi kuvan puolisko on aito. Pidänkin sitä vuoroin kumminkin päin. Tarkkasilmäisempi voisi kyllä erottaakin, mutta kun tuo ikänäkö alkaa jo painaa…
Joo, nuo veden heijastumat on monesti mahtavan pikkutarkkoja kopioita. Vissiin aika vakioaiheitakin taidevalokuvissa juuri siksi.