“[Sil­mäi­len] juo­ru­pals­to­ja, kun­nes sil­mii­ni osuu jut­tu äsket­täin teh­dyis­tä näkö­ha­vain­nois­ta, otuk­sis­ta, jot­ka näyt­tä­vät osit­tain lin­nuil­ta, osit­tain jyr­si­jöil­tä — itse asias­sa puluil­ta, joil­la on rotan pää ja hän­tä. Nii­tä havait­tiin ensim­mäi­se­nä syväl­lä Har­lemin sydä­mes­sä, mis­tä ne levit­täy­ty­vät nyt tasai­ses­ti kes­ki­kau­pun­gil­le päin. Jut­tuun on lii­tet­ty rakei­nen valo­ku­va täl­lai­ses­ta otuk­ses­ta, mut­ta Post vakuut­taa asian­tun­ti­joi­den ole­van mel­ko var­mo­ja, että koko uusi ris­tey­ty­mä on hui­jaus­ta. Kuten taval­lis­ta se ei onnis­tu tyyn­nyt­tä­mään pel­koa­ni, ja minut täyt­tää nime­tön kam­mo, kos­ka joku on hukan­nut aikaa ja vai­vaa jutun kek­si­mi­seen: teh­nyt trik­ki­ku­van (sitä pait­si pas­ka­mai­sen keh­non; lop­pu­tu­los näyt­tää jol­tain vitun juus­to­ham­pu­ri­lai­sel­ta) ja lähet­tä­nyt sen Postiin ja Post on päät­tä­nyt teh­dä sii­tä artik­ke­lin (kokouk­sia, väit­te­ly­jä ja vii­me het­ken hou­ku­tus peruut­taa koko jut­tu?) ja pai­naa kuvan, pan­na jon­kun kir­joit­ta­maan ja haas­tat­te­le­maan asian­tun­ti­joi­ta, ja päät­tä­nyt vih­doin sijoit­taa jutun tämän­päi­väi­sen pai­nok­sen kol­mos­si­vul­le ja teh­dä sii­tä sato­jen­tu­han­sien lou­nas­kes­kus­te­lu­jen aiheen täk­si ilta­päi­väk­si täs­sä kau­pun­gis­sa. Sul­jen leh­den ja makai­len seläl­lä­ni uupu­nee­na.” #

[#] Bret Eas­ton Ellis: Ame­ri­kan psy­ko, s. 134 #

Jot­kut elo­ku­vat eivät eri­tyi­sem­min kai­paa hen­ki­löi­den pään­si­säi­siä tapah­tu­mia toi­miak­seen, mut­ta jo täs­sä vai­hees­sa kir­jaa minul­le on aika sel­vää, että kir­jan Bate­man viet­tää aivan lii­an pal­jon aikaa omis­sa aja­tuk­sis­saan voi­dak­seen tul­la siir­re­tyk­si val­ko­kan­kaal­le hah­mol­le olen­nai­sen syvyy­den sii­tä rat­kai­se­vas­ti kär­si­mät­tä. Hän on sel­väs­ti fik­su ja kyke­nee ihan oike­aan­kin kriit­ti­syy­teen (80-luvun popin ana­ly­soin­tia en pidä eri­tyi­siä kriit­ti­syys­lah­jo­ja vaa­ti­va­na), jot­ka omi­nai­suu­det eivät juu­ri­kaan ilmen­neet Ame­ri­kan psy­ko -elo­ku­van kari­ka­tyy­ris­sa. Tuo sama “teh­dään tikus­ta asi­aa” -kam­mo­ti­la on minul­le­kin hyvin tut­tu. Samal­la täs­sä sitee­raa­mas­sa­ni kap­pa­lees­sa kuvail­laan muu­ten var­sin osu­vas­ti mee­min syn­tyä ja puh­kea­mis­ta epi­de­miak­si. Ehkä­pä se onkin juu­ri se, mikä sitä kau­hua aiheut­taa, jos kysees­sä ole­va mee­mi onkin pelk­kä hyö­dy­tön loi­se­lä­jä. #

Toi­saal­ta taas näi­den kir­jan äijien tou­hu­ja seu­ra­tes­sa tun­tuu sil­tä kuin luki­si Kink­ku… Sink­kue­lä­mää-kir­jaa, jos­sa pää­hah­mo­jen suku­puo­li on vaih­det­tu. Eivät nämä mie­het sil­ti pel­käs­tään nais­mai­sia ole, vaan heil­le elä­män sisäl­tö­nä on olla nais­mai­nen mah­dol­li­sim­man mie­hek­kääl­lä taval­la. Kau­neu­den­hoi­dos­ta, ruu­as­ta ja var­sin­kin tie­tys­ti vaat­teis­ta puhu­taan samal­la into­hi­moi­sel­la ja tek­ni­sen tie­tä­myk­sen sävyt­tä­mäl­lä taval­la kuin hifi- ja video­lait­teis­ta (joi­den edus­tet­tuus on jok­seen­kin ainut aihe­pii­rie­ro oikei­den nais­ten Sink­kue­lä­mään ver­rat­tu­na, Sen Oikean löy­tä­mi­sen ohel­la tie­tys­ti). #

Var­sin­kin kun­to­sa­lis­ta lukies­sa mie­lee­ni hii­pii se van­ha kuva kun­to­kou­lus­ta, johon vie­vät liu­ku­por­taat. Siis kaik­ki se eri elä­mä­na­luei­den anka­ra pirs­tou­tu­mi­nen ja rajau­tu­mi­nen omik­si pie­nik­si saa­rek­keik­seen niin, että kun­non­ko­ho­tuk­sen­kaan ei pidä alkaa ennen kuin on pääs­ty sisäl­le saliin ja vaih­det­tu ylle asian­mu­kai­set varus­teet, ja samoin se lop­puu välit­tö­mäs­ti, kun salin oves­ta on astut­tu ulos, jo ennen kuin on pääs­ty por­tai­siin saak­ka. Tosin niil­le liu­ku­por­tail­le nyt on help­po kek­siä ihan oikea­kin tar­koi­tus; ala­raa­jois­taan mah­dol­li­sen vioit­tu­mi­sen vuok­si hei­kot voi­vat halu­ta kun­tout­taa pelk­kää yläk­rop­paan­sa, mikä ei onnis­tu, jos ei saliin asti por­tai­den takia pää­se. #

Niin ja nyt tuon ver­ran tuo­ta luet­tua­ni voin jo sanoa, että Veloe­nan kuvai­lus­ta syn­ty­nyt vai­ku­tel­ma­ni teks­tin­sä Ame­ri­kan psy­kos­ta saa­mis­ta vai­kut­teis­ta osui jos­sain mää­rin koh­dal­leen: val­ta­va tava­ra­merk­kien ja esi­nei­den ja asioi­den ja nii­den esteet­ti­sen pyö­rit­te­lyn mää­rä on lei­mal­lis­ta molem­mil­le. Toki­han sit­ten int­ros­pek­tio, johon pyr­ki­mys on Veloe­nan vah­vuuk­sia, puut­tuu Bate­manilta lähes koko­naan. Ja mikä­li muis­ti­ku­va­ni osuu koh­dal­leen, niin kyl­lä Oscar Wil­den mate­ri­aa­li­ses­teet­ti­nen heku­moin­ti Dorian Grayn muo­to­ku­vas­sa tämän päi­hit­ti. #

Luot­ta­muk­se­ni Bate­ma­niin ker­to­ja­na on jo romut­tu­nut parin koh­dan myö­tä. Molem­mis­sa tapauk­sis­sa oli kyse jos­tain, mitä Bate­man on sano­vi­naan, mut­ta joka ei kui­ten­kaan aiheu­ta min­kään­lais­ta reak­tio­ta. Yksi ker­ta meni­si ehkä hil­jaa itsek­seen muti­se­mi­sen piik­kiin, mut­ta toi­nen ker­ta (s. 135) on minul­le jo sel­keäs­ti kir­jai­li­jan jät­tä­mä vih­je. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2.2.2007 17:28[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Pois­tin pari puo­li­pis­tet­tä. Lisä­sin iki­lin­kin kir­jan esit­te­le­väl­le riville.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]12.5. 20:44[/klo] Lisä­sin lin­kin kuvaan kun­to­kou­lus­ta ja lisä­sin sen eteen sanan ‘van­ha’. Hioin tyyliä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]9.5.2008 12:26[/klo] “Ame­ri­kan Psy­ko” → “Ame­ri­kan psy­ko”. Seka­lais­ta pik­ku viilausta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #