Täs­tä tuli nyt vähän täm­möi­nen seka­lai­nen sil­li­sa­laat­ti, mut­ta hai­tan­ne­ko mit­tään. Sitä­hän tämä on koko blo­gi­kin. #

Dieet­ti­ni on kär­si­nyt, mut­tei kyl­läs­ty­mi­ses­tä, vaan sii­tä vir­hees­tä, että menin osta­maan Euros­hop­pe­rin ton­ni­ka­laa, kun sitä myy­tiin City­mar­ke­tis­sa hal­val­la. Nyt vii­mein­kin sain vii­mei­sen­kin tyh­jen­net­tyä enkä kyl­lä takuul­la enem­pää tuo­ta osta, vaan Spa­rin Eldo­ra­doa tai jotain muu­ta, jota aiem­min­kin. Ehkä tuon teke­mi­seen on käy­tet­ty lii­an vähän del­fii­niä. #

Kalois­ta puheen ollen, täs­sä on yksi tun­ne­tuim­mis­ta: #

 #

Ostin Tap­pa­ja­hain jo jokin aika sit­ten ales­ta, mut­ta vas­ta nyt kat­soin, ja tämä tai­si olla ensim­mäi­nen ker­ta sit­ten haman nuo­ruu­den. Se teki täs­tä todel­la mie­len­kiin­toi­sen kat­se­lu­ko­ke­muk­sen, sil­lä pie­ne­nä tyk­kä­sin täs­tä kuin hul­lu puu­ros­ta ja kat­soin tämän usein. Hyvä tämä on vie­lä­kin, lois­ta­va suo­ras­taan, mut­ta yksi asia, johon suh­tau­tu­mi­se­ni tun­tuu mie­len­kiin­toi­ses­ti muut­tu­neen, on John Wil­liam­sin musiik­ki. Pää­tee­ma on tie­tys­ti klas­sik­ko ja sopi­van uhkaa­va, sii­tä ei pää­se edel­leen­kään mihin­kään, ja on täs­sä mui­ta­kin onnis­tu­nei­ta tee­mo­ja, mut­ta sii­nä, mis­sä reip­pai­den koh­taus­ten taus­ta­musiik­ki tun­tui pie­nes­tä pojas­ta hie­nol­ta ja toi­voa-anta­val­ta, nyt se tun­tuu ole­van ihan irral­laan kon­teks­tis­taan täl­lai­ses­sa elo­ku­vas­sa. Se on pai­koin aivan lii­an pir­te­ää ja lap­sel­lis­ta olo­suh­teet ja elo­ku­van koko­nai­suus huo­mioon ottaen. #

Juras­sic Par­kin musiik­ki oli hyvin saman­lais­ta sii­nä suh­tees­sa, mut­ta JP onkin pikem­min­kin rei­pas seik­kai­lue­lo­ku­va kuin kau­hua lähen­te­le­vä jän­ni­ty­se­lo­ku­va, mitä Tap­pa­ja­hai on. Esi­mer­kik­si Quin­tin kuo­le­ma on täs­sä veri­syy­des­sään niin raa­ka, etten sel­lais­ta Spiel­ber­gin myö­hem­mis­sä toi­min­tae­lo­ku­vis­sa muis­ta näh­nee­ni. #

Vas­ta tämän ekstrois­ta muu­ten huo­ma­sin, että hai on sak­sak­si Hai. Joku kie­li­ne­ro var­maan­kin osai­si myös ker­toa miten päin se on kul­ke­nut ja mis­tä. #

Tap­pa­ja­hai on sekin tie­tys­ti hir­viö, kuten myös Henk­ka. Hen­ry oli sekin oikein hyvä elo­ku­va minus­ta. Tosin olin hie­man pet­ty­nyt itse Hen­ry Lee Luca­sin hah­moon (todel­li­seen siis); hän oli pikem­min­kin mies­puo­li­nen Aileen Wuor­nosWuor­no­sis­ta teh­dyn elo­ku­van nimi­hän oli Mons­ter, “hir­viö”. kuin mikään moder­ni Viil­tä­jä-Jack — siis post­mo­der­ni sar­ja­mur­haa­ja, jon­ka teko­ta­vat, motii­vit ja mie­len­ti­lat vaih­te­li­vat, enkä oikein edes näe Luca­sin sopi­van Egge­rin mää­ri­tel­mään, jon­ka mukaan mur­hien väliin mah­tuu “jääh­dyt­te­ly­vai­he”, jon­ka aika­na tap­pa­ja saat­taa jopa katua tekojaan.Tämän olen luke­nut jos­kus jos­tain muus­ta läh­tees­tä, tuo Cri­me Libra­ryn pät­kä ei tätä mai­nit­se. Pie­ne­nä saa­tu, fyy­si­nen päävamma[alaviite]Huoraäiti löi pik­ku-Henk­kaa ker­ran halol­la pää­hän luu­ta myö­ten niin, että poi­ka maka­si koo­mas­sa seu­raa­van päivän.[/alaviite], eläin­ten kidut­ta­mi­nen ja muut mer­kit osu­vat kyl­lä toki ihan koh­dal­leen. #

Eri­tyi­sen raa­ko­ja tai kos­ket­ta­via koh­tauk­sia Hen­rys­sä ei juu­ri­kaan minus­ta ollut. Varas­te­tun tava­ran kaup­pi­aan tap­po kyl­lä nau­rat­ti ja Oti­sin sur­ma lopus­sa tun­tui tie­tys­ti suun­nat­to­man nau­tin­nol­li­sel­ta, sitä­kin enem­män kun Hen­ry näki sen eteen niin pal­jon vai­vaa, että kai­ver­si veit­sel­lä kave­rin­sa mahan auki, teh­den kuo­le­mas­ta näin mah­dol­li­sim­man tus­kal­li­sen. Per­heen sur­ma, jon­ka kave­ruk­set video­fil­ma­si­vat, oli synk­kää kat­sel­ta­vaa, mut­ta yksi­nään se puo­lus­ti täy­sin paik­kaan­sa todis­tee­na Hen­ryn ja Oti­sin sadis­min koh­teen yhden­te­ke­vyy­des­tä. IMDb:n tri­vian mukaan koh­tauk­ses­sa per­heen äitiä näy­tel­lyt nai­nen meni sen jäl­keen shok­kiin, mut­ta tie­dä nyt sit­ten näi­den­kään luo­tet­ta­vuu­des­ta. #

Joka tapauk­ses­sa­kaan Lucas ei oikeas­ti tap­pa­nut Oti­sia vaan näi­den kah­den polut erka­ni­vat jo aiem­min ja Otis kuo­li van­ki­las­sa. Bec­ky puo­les­taan ei ollut Oti­sin sis­ko vaan hänen esi­mur­ro­si­käi­nen vel­jen- tai sis­kon­tyt­tön­sä, jos­ta kyl­lä todel­li­suu­des­sa­kin täs­tä huo­li­mat­ta tuli Luca­sin pik­ku puo­li­so. Elo­ku­va tosin teroit­taa­kin heti alkuun Oti­sin ja Bec­kyn ole­van fik­tii­vi­siä hah­mo­ja. #

Sar­ja­mur­haa­ja Lucas­han on muu­ten ainut kuo­le­man­tuo­mit­tu, joka on saa­nut armah­duk­sen mei­dän kaik­kien ikio­mal­ta ja rak­kaal­ta cow­bo­y­ku­nin­kaal­ta, Geor­ge Bush nuo­rem­mal­ta, sil­loin kun tämä vie­lä oli Texa­sin kuver­nöö­ri. Kuten siis näh­dään, kai­ken­lai­sis­ta inho­tuk­sis­ta syy­tet­ty Bush osaa tar­vit­taes­sa arvos­taa ihmi­se­lä­mää ja on ihan kilt­ti ja vii­sas jät­kä. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.11.[/klo] 12:52 Nyky­ai­kais­tin linkityksiä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #