Vaik­ka vihaan­kin aurin­gon­pais­tet­ta ja hel­tei­tä, pidän toi­saal­ta sii­tä, kun saan olla muka­na ääri-ilmiöis­sä, jol­lai­nen nyt tämä kesä on ollut ja jol­lai­se­na se näh­tä­väs­ti jat­kuu­kin vie­lä aina­kin tämän vii­kon­lo­pun. Toi­sin sanoen on minus­ta hie­noa, jos voin sit­ten van­hoil­la päi­vil­lä­ni muis­tel­la, että se kesä -10, se se oli sit­ten kuu­ma, voi juma­lau­ta! Hikoi­lin­ki var­maan jon­ku 300 lit­raa. Olen­han ollut läs­nä ihan itte omas­ta tah­dos­ta­ni sil­loin, kun on teh­ty his­to­ri­aa! #

Koin tuos­sa äsken het­kel­li­sen mie­len­häi­riön, jos­sa kuvit­te­lin itse­ni jon­kin sor­tin töi­tä teke­mäs­sä. Tai siis se ei sinän­sä oli­si poik­keuk­sel­lis­ta, vaan se, että joten­kin osa­sin sen sii­nä miel­tää jol­lain tapaa itseä­ni var­ten tapah­tu­va­na. Sehän se on se ongel­ma minul­la sii­nä näin todel­li­suu­den tasol­la, että en pys­ty teke­mään (enkä siis yleen­sä edes kuvit­te­le­maan että teki­sin) mitään itse­ni täh­den. Kaik­ki teke­mi­se­ni läh­tee aina sii­tä, että ajat­te­len sen hyö­dyt­tä­vän jol­lain tapaa jota­ku­ta muu­ta. #

Tai siis nykyi­sin pitää sanoa, että läh­ti­si, sil­lä nykyi­sin­hän minä en tee mitään, juu­ri sik­si etten enää pys­ty, kos­ka sii­nä ei ole mitään miel­tä, että tekee asioi­ta vain sik­si, että hyö­dyt­täi­si toi­sia. (Kyl­lä, kaik­ki kris­ti­tyl­lä moraa­lil­la toi­mi­vat ovat vää­räs­sä.) Sii­nä on (kie­rou­tu­nut­ta) jär­keä vain lap­sen näkö­kul­mas­ta sil­loin, kun lap­si on otta­nut teh­tä­väk­seen itse­ään hen­gis­sä pitä­vän vanhemman/vanhempien/kasvattajien/perheen tuke­mi­sen. Minun siis pitäi­si kas­vaa täs­tä vinou­mas­ta­ni ulos jot­ta voi­sin teh­dä asioi­ta välit­tö­mäs­ti itseä­ni var­ten enkä tuol­la taval­la välil­li­ses­ti tois­ten kaut­ta. #