Toi­voi­sin voi­va­ni teh­dä jotain ikä­väs­sä tilan­tees­sa ole­van Veloe­nan olon paran­ta­mi­sek­si, ja mitä ali­ta­jun­ta­ni tekee? Näyt­tää minul­le unen, jos­sa Veloe­na on tul­lut yök­si ja aamul­la menen kur­kis­ta­maan oven­raos­ta, ja hän kat­se­lee minua vuo­teel­taan ilmei­sen piit­taa­mat­to­ma­na sii­tä, että hänen toi­nen rin­tan­sa on pal­jas­tu­nut pei­ton alta ja minä jou­dun pin­nis­te­le­mään kes­kit­ty­mis­tä­ni saa­dak­se­ni pide­tyk­si kat­see­ni hänen kas­vois­saan ja tees­ken­nel­läk­se­ni kyke­ne­vä­ni suh­tau­tu­maan yhtä luon­te­vas­ti hänen avoi­meen sek­su­aa­li­suu­teen­sa kuin hän itse. #

Eipä kui­ten­kaan ole odo­tet­ta­vaa­kaan, että kyke­ni­sin paran­ta­maan toi­sen oloa tilan­tees­sa, jol­lai­ses­ta en kos­kaan itse sel­viy­ty­nyt. No, onnea joka tapauk­ses­sa vii­den­nen­sa­dan­nen joh­dos­ta sinul­le, Veloe­na! Tulee se tuhan­nesvii­des­sa­das­kin vie­lä jonain päi­vä­nä sinul­le­kin. ;) #

Tätä menoa olen ensi vuo­den lop­puun men­nes­sä tavan­nut unes­sa koko blo­gosfää­rin. #