Arki­sen tajun­nan sysäy­ty­mi­nen sivu­rai­teil­le, ulkoi­sen ja sisäi­sen maa­il­man näke­mi­nen muu­ta­man ajat­to­man tun­nin ajan toi­sen­lai­si­na kuin ne ilme­ne­vät sel­viy­ty­mis­ha­lun rii­vaa­mal­le eläi­mel­le tai sano­jen ja käsit­tei­den mah­din rii­vaa­mal­le ihmi­sel­le, eli sel­lai­si­na kuin vapaa yleis­mie­li ne ymmär­tää, on mit­taa­mat­to­man arvo­kas koke­mus jokai­sel­le, eri­tyi­ses­ti äly­köl­le. #

Aldous Hux­ley: Tajun­nan ovet (suom. Vil­le-Juha­ni Suti­nen) #

Tämä on hie­nos­te­le­vin luke­ma­ni perus­te­lu sil­le, että todel­li­suu­des­ta kan­nat­tai­si aina sil­loin täl­löin ottaa lomaa. #

Ei Hux­ley sil­ti pel­käs­tään aivo­jen nol­laa­mi­seen yri­tä kan­nus­taa, vaan hän ajaa vähin­tään yhtä vah­vas­ti sii­hen käy­tet­tä­vien tek­nii­koi­den nyky­ai­kais­ta­mis­ta, toi­sin sanoen alko­ho­lin kor­vaa­mis­ta jol­lain mes­ka­lii­nia muis­tut­ta­val­la, fik­sum­mal­la kemi­kaa­lil­la. #