Meil­lä on nyt täl­lai­nen kuher­rus­kuu­kausi just­so­pi­vas­tin kans­sa näkö­jään. #

“Jos jotain on iso­van­hem­mil­ta jää­nyt perin­nök­si (lue: kirous) niin se on ollut tähän asti kai­ken­lai­sen yli­mää­räi­sen säi­lyt­tä­mi­nen. Kos­kaan ei tie­dä mitä tule­man pitää ja tätä­kin voi sil­loin tar­vi­ta. Tai että tämä mak­saa nyt mar­kan kau­pas­sa, mut­ta se voi olla kuu­le hyvin­kin arvo­kas myö­hem­min. #

Saat­toi olla arvo­kas tie­to sota-ajan jäl­keen, mut­ta.. […] #

Kuin­ka pal­jon teil­le on ker­ty­nyt ja mitä niiq?” #

Just Sopi­vas­ti #

Kun huo­ma­sin että kom­ment­ti­ni menee vähän aiheen vie­reen niin en toh­ti­nut sitä tuon­ne laa­ti­koon heit­tää vaan toin tän­ne: #

Tava­ras­ta olen pääs­syt eroon, mut­ta se ruo­ka. Jos on hal­paa ruo­kaa niin on pak­ko ostaa, ja jos ruo­ka uhkaa van­he­ta niin se on pak­ko syö­dä pois, ja vaik­ka oli­si hal­kea­mai­sil­laan niin on pak­ko syö­dä lau­ta­nen tyh­jäk­si. Mene­mään­heit­tä­mi­nen tuot­taa kipua, vaik­ka se oli­si­kin nykyi­sin pal­jon jär­ke­väm­pää kuin väki­sel­lä itsen sisään kai­ken ahta­mi­nen. Toi­sin kuin oli jos­kus sil­loin sota-aikoi­na, joil­ta tämä­kin on peru­ja. #