Yritti syyttäjää kiinni
#2647. Torstai, 15. helmikuuta 2007 klo 12.32.46, kirjoittanut Jani. 15
“Kisan aikana Ikaalisten poliisin komisario yritti syyttäjää kiinni aamulla ennen kymmentä, koska Nokian poliisiasemalle aamulla työvuoroon tullutta poliisia oli ollut syytä epäillä törkeästä rattijuopumuksesta. Myös Nokian poliisin rikoskomisario yritti syyttäjää kiinni varallaolonumerosta.” #
Ilta-Sanomat (via Ampparit): “Poliisi kännissä töihin - syyttäjää ei saatu kiinni” #
Onko “yrittää kiinni” ihan oikeasti olemassaoleva ilmaus, jolla tarkoitetaan jonkun tavoittelemista esimerkiksi puhelimitse? Mietinpähän vain, kun en oo tätä ennen semmoista kuullut, ja tässä se tuli peräti kahdesti tuolla lailla peräperää. #
Komisariot noissa lauseissa ovat kiinni, mutta sitäkään ei kerrota, missä. Ehkä kyseessä on kolmiodraama, jossa molemmat komisariot “yrittävät” samaa syyttäjää.
Minä sanon aina, että yrittää jotakuta kiinni, mutta en ole varma, kirjoittaisinko viralliseen tekstiin siten, koska “tavoitella” on fiksumpi verbi.
Veikkailisin, että toimittaja ei vaan voinut vastustaa kiusausta kirjottaa vähän kaksimielisehkösti. On sitten saanut virnistellä lehtiönsä suojissa koko päivän itsetyytyväisenä.
Minusta ei voi sanoa että yrittää ilman, että kertoo, että mitä yrittää tehdä - se siis vaatii verbin!
Niinhän se periaatteessa vaatisikin, mutta yritän silti ihmisiä kiinni X) Voihan sen sanoa niinkin, että “yrittää saada kiinni”, mutta miksi sanoa niin pitkästi, kun asia tulee selväksi lyhemminkin.
Pääkaupunkilainen kielen laiskuus se alkaa sinuunkin hiipiä! ;) Seuraavaksi varmaan ja kyselet - hrrrrrh.
siis SÄ alat pelaan :D
Tuo sanonta on kyllä ihan kotikotoa peräisin :D
Olen elänyt ikuisessa ristiriidassa kielen laiskuuden suhteen, koska lapsuudenaikaisista vaikutteista osa oli etelä-pohjanmaalaista sanojen venuttelua ja lisäliitteiden lisäämistä ja toisaalta oli taas sitten sitä pori- ja raumalaista sanojen lyhentelyä. Kotipaikkakuntani kärsii identiteettiongelmasta, kun ei oikein olla pohjalaisia, mutta ei kunnolla satakuntalaisiakaan.
Ja siihen sitten päälle vielä Oulu-vaikutteet ja nyt pk-seutulaisuus, niin mähän puhun ihan mitä sattuu.
V.: Jokohan nuo ovat fuusioituneet, so., sanovatkohan törkeimmät kielenraiskaajat jo että ?
norsis: Olet siis saanut varsinaisen kielikylvyn! Se on minusta jopa kadehdittavaa, oma kieleni kun ei vähäisten ihmiskontaktien takia juurikaan pääse elämään. Siksikinpä takerrun kiivaasti kirjakieleen…
Minäkin tykkään kovin siitä, että kieleni on todella sekoittunutta. Kuitenkin puhun aika pitkälti “maassa maan tavalla”, joten yleensä tulen ymmärretyksi, kun en yritä käyttää erikoisilmaisuja väärissä paikoissa.
Sinä puhut mukavalla tavalla :) Sellaisella, että pitää varoa, ettei itse puhu tunnin päästä samalla tavoin :]
Kirjoittaessa sellaiset asiat eivät tule niin hyvin ilmi.
Hih, kiitoksia! Tuntuupä hyvältä saada vaihteeksi positiivista palautetta puhetavasta, kun yleensä olen saanut kuulla vain siitä volyymista, eli sen vähyydestä. :)
Tuntuupä! Enpäs korjaakaan, jääköön tuohon kun tuli noin sattuvassa paikassa.
Mulle ainakin on tarjottu lausetta: “jos sä alat ajaan nii…”, mikä lienee vastaava. Eli kyllä; törkeän raiskauksen kriteerit täyttyvät.
‘Ajaa’ on sikäli anteeksiantavainen verbi, että sen perusmuoto on samannäköinen kuin yksikön kolmas, ja ilman lopun n:ää se siksi suoriutuisi tuossa ‘alkaa tehdä’ -säännöstäkin. Jos sen sijaan kyse olisi ollut pelata-verbistä (joka on raastanut arpia päähäni varmaan siksi, että varsinkin urheiluselostajat ja -toimittajat tuntuvat rääkkäävän äidinkieltä kuin huvikseen), eli sinulle oltaisiin sanottu , niin sekin olisi ollut vielä astetta lievempi rikkomus kuin