“Meta­fo­rat ovat oleel­li­nen osa ajat­te­luam­me. Meta­fo­ran voi mää­ri­tel­lä kah­del­la taval­la: ensin­nä­kin meta­fo­ral­la seli­te­tään jota­kin uut­ta tutun kaut­ta: esim. tuo­lin tai pöy­dän “jal­ka” on var­mas­ti saa­nut nimen­sä, kun tuo­lia tai pöy­tää on ver­rat­tu ihmi­seen. Samal­la taval­la syn­ty­nei­tä meta­fo­ri­sia ter­me­jä ovat esim. kita­ran “kau­la” tai pul­lon “suu”. […] Eufe­mis­mit ovat puo­les­taan kier­toil­mauk­sia, joi­ta ihmi­set yleen­sä kehit­tä­vät yhtei­sös­sään tär­keil­le asioil­le. Esim. kuo­le­mas­ta puhu­taan eri­lai­sin kier­toil­mauk­sin: “Hän kuo­li / heit­ti lusi­kan nurk­kaan / sai lapun var­paa­seen jne.”” #

Tam­pe­reen kau­pun­ki: “Kie­len häi­ly­vät mer­ki­tyk­set” #

Kun nyt sel­vi­tin tämän itsel­le­ni, sen kun­niak­si jul­kis­tan täten (rum­mu­tus­ta…) meta­fo­ra­ko­neen! Kaik­ki ilmai­sun­sa köy­hyy­des­tä kär­si­vät voi­vat nyt tur­vau­tua auto­maa­tion apuun ja käyt­tää kasa­päin mehe­viä meta­fo­ria teks­tis­sään. #

Varoi­tus: Kos­ka meta­fo­ra­ge­ne­raat­to­ri toi­mii, kuten urhei­lu­la­ji­ge­ne­raat­to­ri­kin, yhdis­te­le­mäl­lä ele­ment­te­jä van­hois­ta, jo ole­mas­sao­le­vis­ta ilmai­suis­ta, ja kos­ka Suo­men kan­san ilmai­su, kuten tun­net­tua, on aina ollut vah­vas­ti ala­tyy­lis­sä­vyt­teis­tä, tulee gene­raat­to­rin käyt­tä­jän varau­tua tuo­tos­ten ajoit­tain var­sin rää­vit­tö­mään luon­tee­seen. #

Suu­rek­si avuk­si sanas­ton kasaa­mi­ses­sa oli ava­ruus­mie­hen kerää­mä luet­te­lo koe­tel­luis­ta ilmauk­sis­ta. #