Robin ja Herne
#2735. Torstai, 10. toukokuuta 2007 klo 14.36.40, kirjoittanut Jani. 11
Kävin lainaamassa pääkirjaston lastenosastolta kaksi Robin of Sherwood -dvd-boksia. Olin tämän sarjan tullessa telkkarista vielä niin pieni, etten muistanut siitä mitään muuta kuin pelottavan peuranpäisen miehen. #
Ensimmäisen jakson (“Robin Hood and the Sorcerer”, osa yksi) ajan katselin Hugo-abotin (kuvassa) naamaa yrittäen paikantaa, missä muualla olen sen nähnyt, mutta en pystynyt siihen ennen kuin lopputeksteissä kerrottiin näyttelijän nimi, Philip Jackson. Poirot’n Japphan se tietysti oli! Nothinghamin sheriffiä (oheisen kuvan isommassa versiossa, vasemmalla) näytelleen Nickolas Gracen naamakin oli hämärästi tuttu entuudestaan, mutta sitä en pysty paikallistamaan. Filmihistoriansa perusteella mies on esiintynyt vähän siellä sun täällä ja juuri sellaisia hermoratoja naamansa päässäni kutkuttaakin. #
(Ja hassu sattuma kävi, sillä nappasin tuon kuvakaappauksen ennen kuin olin avannut tuon Jacksonista kertovan Wikipedia-artikkelin, joka oli kuvitettu saman ohjelman melkein sekunnilleen samasta kohdasta otetulla kuvakaappauksella.) #
Kuten sellaisetkaan sarjat, joista minulla on muistikuvia joita ympäröi nostalgian takia jonkinlainen sädekehä, ei tämä ole kyllä kovin häävi nykyisin katseltuna. Sikäli tosin täytyy kyllä antaa tekijöille tunnustusta, ettei tämä paljon poikkea ihan viime aikoina tehdyistä, magialla höystetyistä toimintaseikkailusarjoista (Hercules, Xena ja mitä näitä nyt onkaan), eli voisi jopa väittää, että tämä sarja oli edellä aikaansa. Tai sitten voisi kääntää asian päälaelleen ja todeta, etteivät toimintaseikkailut ole kehittyneet lainkaan sitten 80-luvun. Se kuulostaakin huomattavasti paljon uskottavammalta jos noita nykyisiä vähänkään katselee. #
Ai niin, ja se arviolta alle kouluikäisestä minusta niin kauhian pelottava peuranpäinen tyyppi olikin vain peuranpäähän pukeutunut ihminen. En siis tarkoita pelkästään sitä, että sitä hahmoa näytteli joku peuranpäähän pukeutunut ihminen (well, duh!), vaan sitä, ettei hahmo ollut sarjassa mikään peuran ja ihmisen risteymä, vaan Herne Metsästäjä (ihan oikeasti!), eräänlainen poppamies, joka pukeutui siihen peurannahkaan johon kuului se peuran pää. #
Näköjään myös John Rhys-Davies näyttelee jossain myöhemmässä jaksossa. #
Ohho! Mitens minun kirjoittamani juttu on sinun Ytysiin päätynyt? hihi.. mutta todellakin.. olen yhäkin styvästi tapauksesta järkyttynyt.. phuuh.
Niin.. ja kieltämättä Peurapäinen henkilö, tai joku joka vaikuttaa siltä, voisi hyvinkin pelottaa lapsena. Minua pelotti kovasti isosarvinen demoni elokuvassa Legenda.. joskus lapsena. Taisin nähdä kyseisestä örmystä myös painajaista..
HAARGH! The first jockey to win deceased.. aivan paras.. ‘kuolee nauruun’
Minähän sen juttusi sinne linkkasin, kun arvelin sen kenties yleisemminkin kiinnostavan. :)
Minä muuten muistan tuon Legenda-elokuvan sen videokasetin kannesta, jossa oli kuva siitä isosarvisesta ölliäisestä. Itse elokuvaa en muista nähneeni, mikä on arvatenkin ihan hyvä, peljännyt olisin kuitenkin. Ja pelkäisin varmaan vielä nytkin, koska siinä on näköjään Tom Cruise!
Niin! se on AIKA kamala.… suorastaan kuvoittava ilmestys ja järkyttävä noin muutenkin näyttelijätaidoiltaan..
Mua pelotti pienenä vähäsen toi Herne, vaikka nimi aina vähän naurattikin. Enpä muistanut lainkaan tuommoista, mutta kuvan kun näki niin heti tajusin.
Juuri tuollaisten uinuvien muistojen herättelyn tarkoituksessa tämän julkaisinkin. :)
Minua tuo sarvipää pienenä epäilytti niin kovasti, että kerran jouduin kiertämään kaverin luolta kotiin pidemmän lenkin, kun en kertakaikkiaan kauhultani kyennyt oikaisemaan sumuisen sairaalan puiston läpi. Ja sittenkin juoksin koko matkan, kun ajatuksissa kummitteli ne sumun lomitse näkyvät lehdettömät puut… Muistelen, että noissa kohdissa, joissa tuo peurapää esiintyy oli myös sellaista musiikkia, joka aiheutti kananlihaa. Jotain ni-ni-ni-juttua? Niinkuin Monty Pythonissa? Kieltämättä kovasti hämärtynyt tuo kuva tuosta sarjasta - se oli kuitenkin Sherlock Holmes sarjojen ohella suosikkini, enkä uskalla katsoa sitä uudestaan tuosta nelos kappaleessa esiintyvästä syystä. Sherlock jostain syystä ei ollut kokenut (ainakaan minun silmään) kovin pahasti tuota “kultaantumista”, kun nyt katselin osan jaksoista uusiksi. Jotkut jutut vaan eivät olleet niin pelottavia enää. Pitäis varmaan lukea se Susan Cooperin Hämärä nousee -sarjan eka kirja - en nyt muista mikä sen nimi oli: se kuitenkin liittyi minulla tähän Robin of Sherwoodin magiaan jollain tapaa.
Eipä löytynyt sitä kohtausta Juupparista, olisin linkannut. Mutta iso osa musiikista tuossa sarjassa on Clannad-nimisen irkkubändin käsialaa, ja sitä se taisi tuossakin kohtauksessa olla. Enyakin oli kyseisen bändin jäsen joskus 80-luvun alussa, ja musiikki kuulostaa ainakin minun korviini aika paljon samalta kuin Enyan myöhempi soolotuotanto (tai päinvastoin).
Brettin Holmesia jos tarkoitat, niin se ei tosiaankaan ole yhtään pahentunut, pikemminkin päinvastoin: nyt siitä voi nauttia täysin palkein kun ei tarvi peljätäkään niitä lapsena pelottaneita kohtia.
Sitäpä minä hyvinkin - jos on olemassa muita Sherlockeja, niin en halua tietää :)
Näinhän se on: Brett on Holmes sinun Sherlockisi, älä pidä muita Sherlockeja.