Int­ro­ver­tin sanasto
Seu­raa­vas­sa huu­mo­ri­pi­toi­nen kat­saus maa­il­maan int­ro­ver­tin näkö­kul­mas­ta. #

Sana	Ekstro­ver­tin määritelmä	Int­ro­ver­tin määritelmä
Ekstro­vert­ti, s.	Muka­va, nor­maa­li, sosi­aa­li­nen hen­ki­lö. Ei kos­kaan yllä­tä mil­lään omi­tui­sel­la tavalla.	Eloi­sa hen­ki­lö joka voi olla ihan kiva­kin, mut­ta jon­ka kans­sa on uuvut­ta­vaa viet­tää aikaa. Ei yleen­sä kovin syväl­li­nen, mut­ta hauska.
Hyvät tavat, s.	Sii­tä huo­leh­ti­mis­ta, ettei kukaan jää omiin oloi­hin­sa. Kes­kus­te­lus­sa ole­vien hil­jais­ten tuo­kioi­den täyt­tä­mis­tä puheella.	Sitä että antaa ihmis­ten olla omis­sa olois­saan jol­lei hei­dän häi­rit­se­mi­sen­sä ole vält­tä­mä­tön­tä eivät­kä he itse ota kon­tak­tia. (Jos­kus voi häi­ri­tä sel­lai­sia jot­ka tun­tee tosi hyvin, kun­han heil­lä ei ole kiire.)
Ikä­vys­ty­nyt, adj.	Ei hur­jan kiireinen.	Jumis­sa small talk -tilan­tees­sa jos­ta ei pää­se oikein koh­te­li­aas­ti pois.
Inter­net, s.	1) Mai­nos­tus­vä­li­ne. 2) Paik­ka jos­sa elä­mät­tö­mät nör­tit hengailee.	Paik­ka jos­sa voi koh­da­ta mui­ta int­ro­vert­te­jä. Ei tar­vi men­nä ulos, ja kir­joit­taes­sa voi miet­tiä ennen kuin vain möläyt­tää jotain suustaan.
Int­ro­vert­ti, s.	Nii­tä jot­ka tyk­kää­vät luke­mi­ses­ta. Synk­kiä ja yksi­näi­siä. Nii­den kans­sa pitää olla varo­vai­nen ettei ärsy­tä nii­tä, sil­lä jot­kut niis­tä saat­taa olla sarjamurhaajia.	Sel­lai­nen, joka osoit­taa täy­sin luon­nol­lis­ta varo­vai­suut­ta ja pidät­ty­väi­syyt­tä uusien ihmis­ten paris­sa. Arvos­taa yksi­no­le­mis­ta. Pitää usein luke­mi­ses­ta ja ajat­te­lee filosofisesti.
Kir­ja, s.	1) Oven pönkkä. 2) Paperipaino.	1) Muka­vuu­den lähde. 2) Tur­val­li­nen ja edul­li­nen tapa mat­kus­tel­la, seik­kail­la ja tava­ta kiin­nos­ta­via ihmisiä.
Koti, s.	Paik­ka jon­ne voi kut­sua kaik­ki jot­ka tuntee.	Paik­ka jon­ne voi pii­lou­tua kai­kil­ta jot­ka tuntee.
Kuo­ri, s.	Nii­tä löy­tyy hiekkarannalta.	Ihmi­set valit­ta­vat jat­ku­vas­ti että siel­tä pitäi­si tul­la ulos. Mik­si pitäi­si tul­la, jos siel­lä on ihan hyvä olla?
Käy­dä ulko­na, v.	Vaa­tii vähin­tään kak­si ihmis­tä, ja mitä useam­pia niin sen parem­pi. Jat­ku­va jut­te­lu, kova musiik­ki, urhei­lu, väen­pal­jous ja syö­mi­nen kuu­lu­vat kaik­ki ulkonakäymiseen.	Voi­daan har­ras­taa yksin tai mui­den kans­sa. Muka­vaa sil­loin kun sil­lä on joku tar­koi­tus, kuten kon­ser­tis­sa, teat­te­ris­sa tai elo­ku­vis­sa käy­mi­nen, tai ken­ties mie­len­kiin­toi­nen kes­kus­te­lu yhden tai parin lähei­sen ystä­vän kanssa.
Luke­mi­nen, s.	Se mitä lap­se­na olles­sa opet­ta­ja pakot­ti tekemään.	Sitä täy­tyy har­ras­taa salas­sa ja tees­ken­nel­lä ettei oikeas­ti har­ras­ta­kaan sitä, tai muu­ten ihmi­set pitä­vät omituisena.
Musiik­ki, s.	Taus­ta­me­lua.	Jotain mis­sä on sävel ja sanat, ja joka voi olla kos­ket­ta­vaa ja äly­käs­tä, tai sit­ten tyhjänpäiväistä.
Puhe­lin, s.	Elä­män­lan­ka mui­hin ihmi­siin - syy elää.	Vält­tä­mä­tön (?) paha ja häi­riö­te­ki­jä. Toi­si­naan hyö­dyl­li­nen mut­ta yleen­sä pelk­kä riesa.
Rak­kaus, s.	Sitä ettei kos­kaan tar­vit­se teh­dä mitään yksin.	Sitä että tulee ymmär­re­tyk­si ja arvostetuksi.
Työ, s.	Luke­maan, kir­joit­ta­maan tai kes­kit­ty­mään joutumista.	Sitä, mis­sä ahdis­tel­laan vii­den minuu­tin välein jol­lain tyh­jän­päi­väi­sel­lä niin, ettei pys­ty kun­nol­la keskittymään.
Vapaa-aika, s.	Aika har­ras­taa jotain yhdes­sä mui­den kans­sa. (Kts. int­ro­ver­tin mää­ri­tel­mä työl­le.)	Aika, jol­loin voi lukea kes­key­tyk­set­tä niin kau­an että mei­naa tul­la sokeaksi.
Yksin, adv.	Yksi­näi­nen.	Naut­tii rau­has­ta ja hiljaisuudesta.
Ystä­vä, s.	Joku sel­lai­nen, joka pitää huo­len sii­tä ettei kos­kaan tar­vi olla yksin.	Joku sel­lai­nen, joka ymmär­tää ettei se ole hyl­kää­mis­tä jos haluan­kin olla yksin.

“An Int­ro­vert’s Lexicon” (New Reflec­tions Coun­se­ling (via StumbleU­pon); suo­men­nos ja lin­ki­tyk­set omia­ni) #