Elä­män­hal­lin­nan tun­teen menet­tä­mi­se­ni seu­ra­si sii­tä, kun mie­lia­lo­je­ni sää­te­ly lak­ka­si toi­mi­mas­ta. Se pal­jas­ti, että “elä­män­hal­lin­ta” on pelk­kä har­hai­nen tun­ne, jos­sa hal­lin­nan koh­tee­na on vain oma mie­lia­la, eikä sekään ole hal­lin­nas­sa muu­toin kuin sat­tu­man armos­ta. Jär­jes­tel­män toi­mies­sa mie­lia­laa voi tie­tys­ti sää­del­lä enem­män kuin sil­loin, kun se ei enää toi­mi, mut­ta vii­me kädes­sä sitä on kui­ten­kin kas­vot­to­man koh­ta­lon armoil­la. Mie­li on kat­ti­la, maa­il­ma on lie­si, maus­te­pur­kit on lii­mat­tu käsiin kiin­ni. #