#

Näin unta, että olin jou­tu­nut van­ki­laan. Mitään syy­tä van­git­se­mi­sel­le­ni ei ollut tai ei ker­rot­tu, en syyt­tö­mä­nä kai kui­ten­kaan siel­lä ollut, mut­ta syil­lä ei ollut väliä. Van­ki­la oli suu­ri sali joka oli jaet­tu häk­ki­ver­kol­la ensin kah­teen osaan, jois­ta suu­rem­pi oli sen jäl­keen jaet­tu vie­lä edel­li­seen näh­den koh­ti­suo­raan nos­te­tuil­la ver­koil­la käy­tä­vä­mäi­sik­si loh­koik­si, jot­ka oli­vat sel­le­jä. Ensim­mäi­sen jaon pie­nem­pi loh­ko oli käy­tä­vä jon­ka kaut­ta sel­lei­hin kul­jet­tiin. #

Kun minua tuo­tiin omaan sel­lii­ni (jokai­ses­sa sel­lis­sä asui kak­si tai kol­me van­kia) koh­ta­sin käy­tä­väl­lä van­ki­lan van­ho­ja asuk­kai­ta. Ulko­maa­lai­set van­git ter­veh­ti­vät minua ystä­väl­li­ses­ti kätel­len, suo­ma­lai­set oli­vat ste­reo­tyyp­pi­ses­ti jurom­pia eivät­kä olleet huo­maa­vi­naan­kaan minua. #

Kun pää­sin sel­lii­ni, tun­sin olo­ni läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si. Oli kuin oli­sin tul­lut pit­käs­tä aikaa kotiin. #