In vino veritas — vinossa totta tosiaan
#7247. Maanantai, 30. maaliskuuta 2009 klo 18.18.06, kirjoittanut Jani. 7
Vanhemmat käväisivät autoillen. Käytiin hakemassa Sotkasta uusi työtuoli entisen, jo kymmenen vuotta vanhan ja viime aikoina ruuvejakin jo valuneen tilalle. Uuden speksit: “Ergonominen VICTOR-työtuoli, väri musta, krominen jalkasakara, kaasujousi, joustava selkänoja, lukittava keinumekanismi, osina.” Hinta oli 119 euroa. #
Tämä oma kappaleeni osoittautui kootessa pikkuvikaiseksi. Neljän pitkän ja kuuden lyhyen ruuvin sijasta pussissa oli molempia viidet. Kierteet olivat samanlaiset eikä ylimääräinen pituus haitannut, joten pystyin soveltamaan sen yhden liian pitkän sille puuttumaan jääneelle lyhyelle varattuun reikään. #
Tuolin selkänoja on omituisesti vinossa. En tarkoita taaksepäin kallistumista, vaan tämä on ikään kuin vinoutuneen suorakaiteen muotoinen. Kiinnitysruuveista se ei ole kiinni eikä voisi ollakaan, sillä niin vino ja sillä tavalla vino se selkänoja on. Onneksi selkänoja on kuitenkin myös sen verran iso, että se tukee istuessani vinoudestaan huolimatta selkää ihan hyvin. Piirsin oheisen, toivottavasti havainnollistavan ja valitettavasti vain hivenen liioitellun kaaviokuvan siitä miltä tuoli näyttää suoraan edestä katsottuna. #
Tämän kuvailuni perusteella tuolista saattaa syntyä negatiivisempi mielikuva kuin mikä minulla itselläni siitä on. Mainitut ongelmat eivät tosiaan haittaa minua käytännön tasolla; tämä jälkimmäinenkin on tosiaan vain kosmeettinen haitta. En siksi olekaan ihan varma olisinko viitsinyt palauttaakaan tätä uuden, paremman kappaleen toivossa jos siihen olisi ollut tilaisuus. Nyt ei ollut, kun vanhemmat kiirehtivät takaisin pohjoiseen ennen kuin kerkesin saada tuolin koottua. #
Sen sijaan aika nappiin meni toinen autonhyödyntämiskeikka, joka kohdistui antikvariaatti Lukuhetkeen: vein sinne laatikollisen kirjoja, ja sain niistä 44 euroa. Jumanklavita, paljon enemmän kuin olin ajatellut saavani! #
Loput kirjat ja laatikollisen muuta romua sain lykättyä vanhempien mukaan. Taas muutama aitemi vähemmän vähennettävien listallani. #
Herttainen piirros :) Se on hyvä jos tavaramäärä ahdistaa, että on olemassa kotikoti, jonne voi tarvittaessa dumbata kamoja.
Näin on. Tosin vieläkin parempi olisi, jos olisi sen verran sosiaalisesti kykenevä, että voisi hankkiutua niistä kamoista eroon myymällä niitä. Ei tosin sillä, ettäkö mikään noista poistolistalla olevista kovinkaan kuumaa kauppatavaraa olisi.
Äh… ja siis kuumalla tarkoitin tietysti haluttua enkä tavaraa, jonka hallussapito kuumottaisi.
Myymisessä on kauhea vaiva. Jos siis yksittäin alkaa romujansa myymään. Kirpputorille vieminen on tietysti ihan ok, mutta siellä harvemmin pääsee eroon kuin vaan osasta (tai sitten mulla on aina ollut jotenkin epähaluttavaa rompetta).
Joten helpoin ja yksinkertaisin tapa on roudata tavarat vanhempien huostaan, jossa kyllä piisaa lääniä säilyttää mitä ihmeellisimpiä asioita. Tämä on hyvä ratkaisu myös silloin, jos tuppaa oleen sellainen tapa että alkaa sitten kaipaamaan niitä vanhoja roiniaan niin paljon, ettei kestä sitä ajatusta että minulla OLI ne.
Heh, minulla ei onneksi enää ole tuota romurakkautta. Olin jo suunnitellut, että jollen nyt pääse eroon niistä kirjoista joita antikvariaattikaan ei huoli, niin nakon ne paperinkeräysastiaan. Tosin sitä ennen olisin ehkä vielä tarjoillut niitä ilmaiseksi tuossa rappukäytävän ilmoitustaulun luona jonkin aikaa, ja vienyt pois ne jotka eivät kerta kaikkiaan kellekään olisi kelvanneet.
[…] siellä ollut semmoista toimistotyöläisen jalkatelinettä. Tarvitsisin semmoisen nääs tämän tuolini kaveriksi. Käytetty kelpaisi erinomaisen […]
[…] VICTOR-merkkinen työtuoli, musta, vinoselustainen […]