marginaali

Stanfordin vankilakoe

#806. Sunnuntai, 19. joulukuuta 2004 klo 17.48.50, kirjoittanut Jani.

Alistettu ihminen #

Ter­ve­tu­loa Stan­for­din van­ki­la­ko­keen web-sivus­tol­le, joka tar­jo­aa kat­ta­van kuva­ko­koel­man ja tie­toa täs­tä klas­si­kok­si muo­dos­tu­nees­ta psy­ko­lo­gi­ses­ta kokees­ta, jol­la on yhtä­läi­syyk­siä myös vas­ti­kään jul­ki­tul­lee­seen ira­ki­lais­van­kien kal­toin­koh­te­luun. Mitä tapah­tuu, kun hyviä ihmi­siä pan­naan pahaan paik­kaan? Voit­taa­ko ihmi­syys pahan, vai päin­vas­toin? Nämä ovat nii­tä kysy­myk­siä, jol­lai­sia ase­tim­me, kun aloi­tim­me dra­maat­ti­sek­si muo­dos­tu­neen van­ki­lao­lo­jen simu­loin­nin Stan­for­din yli­opis­tos­sa kesäl­lä 1971. #

Kuin­ka kysy­mys­tem­me koet­te­lu sujui, ja se, mil­lai­siin tulok­siin pää­dyim­me, saat­taa häm­mäs­tyt­tää. Kak­si­viik­koi­sek­si suun­ni­tel­tu tut­ki­muk­sem­me van­ki­lae­lä­män psy­ko­lo­gias­ta jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään jo kuu­den päi­vän kulut­tua joh­tuen sen vai­ku­tuk­sis­ta koe­hen­ki­löi­nä ollei­siin opis­ke­li­joi­hin. Jo muu­ta­mas­sa päi­väs­sä var­ti­jois­ta tuli sadis­te­ja, van­git masen­tui­vat ja heis­sä ilme­ni äärim­mäi­siä stres­sioi­rei­ta. #

“The Stan­ford Pri­son Expe­ri­ment: A Simu­la­tion Stu­dy of the Psyc­ho­lo­gy of Impri­son­ment Con­duc­ted at Stan­ford University”
Stan­ford Pri­son Expe­ri­ment (via StumbleU­pon)
suo­men­nos oma­ni #

Tämä koe on minus­ta aina ollut aivan mie­let­tö­män mie­len­kiin­toi­nen. Armei­jan jäl­keen vie­lä­kin mie­len­kiin­toi­sem­pi. #

•)) 8 kommenttia postaukselle Stanfordin vankilakoe. ↩
  1. #169. Maanantai, 20. joulukuuta 2004 klo 14.22.45, kirjoittanut galious.
    galious

    Kan­nat­taa myös hank­kia käsiin­sä elo­ku­va Das Expe­ri­ment, joka perus­tuu tähän Stan­for­din van­ki­la­ko­kee­seen. Oikein hyvää, vaik­kei vält­tä­mät­tä kovin miel­lyt­tä­vää katseltavaa.

    Lef­fa on myös Suo­mes­sa jul­kais­tu DVD:llä Futu­re­fil­min toi­mes­ta. Löy­ty­nee Ant­ti­lan ale-laa­reis­ta nykyisin.

  2. #170. Maanantai, 20. joulukuuta 2004 klo 16.28.03, kirjoittanut Jani.
    Jani

    “Das Expe­ri­ment ei ole doku­ment­ti vaan tril­le­ri, joten kokeen tulok­set ovat sen­saa­tio­mai­sem­mat kuin todellisuudessa.”
    (kat­so­ja­kom­ment­ti IMDb:stä).

    Kuu­los­taa oikein hyväl­tä! Pide­tään­pä sil­mäl­lä, kii­tos vinkistä.

  3. #171. Tiistai, 21. joulukuuta 2004 klo 14.31.51, kirjoittanut Veloena.
    Veloena

    Joo, tuo koe. Kun aikoi­na­ni oli sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gian aineo­pin­to­jen “Ajat­te­lu ja päät­te­ly” -luen­nol­la, siel­lä käsi­tel­tiin myös tuo­ta Stan­for­din (yhdes­sä Mil­gra­min kans­sa, http://www.new-life.net/milgram.htm) van­ki­la­koet­ta esi­merk­ki­nä sii­tä, miten ihmi­set “toi­si­naan” anta­vat val­lan har­ki­ta teko­jen­sa vaka­vuut­ta ja hyväk­syt­tä­vyyt­tä toi­sil­le tahoil­le ja omak­su­vat itsel­leen kir­joi­te­tun roo­lin kysee­na­lais­ta­mat­ta tuon roo­lin käsi­kir­joi­tus­ta juu­ri­kaan. (Stan­for­din kokees­sa­han jär­kyt­tä­vin­tä ei ole pelk­kä roo­lin uskol­li­nen omak­sun­ta vaan myös inno­kas omaeh­toi­nen improilu.)
    Kun luen­noit­si­ja sit­ten kävi koet­ta läpi yksi­tyis­koh­tai­ses­ti, joku hyvän­tah­toi­nen ääliö alkoi ylei­sös­tä pur­na­ta vas­taan, ettei tämä voi olla hyväk­si kuu­li­joil­le, “Täs­sä sano­taan niin ilkei­tä asioi­ta ihmi­sis­tä, että koe­jär­jes­te­lyis­sä täy­tyy olla jokin vika.”
    Muis­tan tui­jot­ta­nee­ni sano­jaa pit­kään ja miet­ti­nee­ni, onko­han hänen mie­les­tään iki­nä reaa­li­maa­il­man jär­jes­tyk­ses­sä niin ikään jokin vika, kun ihmi­set ovat jul­mia ja ilkei­tä ja halua­vat sul­kea sil­män­sä tois­ten kärsimyksiltä.
    Ja että onko­han hänes­tä oikeas­ti parem­pi aja­tel­la, että ihmi­set ovat hyviä­ki­vo­ja­jees, ja ihmis­kun­nan aiheut­ta­mat kau­heu­det joi­tain luon­non­ka­ta­stro­fin­kal­tai­sia oik­ku­ja. Tai että vaik­ka että ne ovat uhrien omaa syy­tä. Parem­pi uskoa van­kas­ti ihmi­sen hyvyy­teen ja olla tie­tä­mät­tä, mitä ilkei­tä lon­ke­roi­ta omas­sa­kin pääs­sä voi majailla.
    En kyl­lä tajua, miten omia ennak­ko­luu­lo­jaan ja auk­to­ri­teet­tei­hin sil­mi­tön­tä luot­ta­mis­ta vas­taan voi tapel­la ja koet­taa arvioi­da kriit­ti­ses­ti toi­mi­aan, jos ei edes halua kuul­la, mitä pimei­tä puo­lia omas­ta­kin käy­tök­ses­tä tie­tyn­lai­nen tilan­ne toden­nä­köi­sim­min trig­ge­röi­si esiin…

  4. #172. Tiistai, 21. joulukuuta 2004 klo 14.46.18, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Veloe­na: “…joku hyvän­tah­toi­nen ääliö alkoi ylei­sös­tä pur­na­ta vas­taan, ettei tämä voi olla hyväk­si kuu­li­joil­le, »Täs­sä sano­taan niin ilkei­tä asioi­ta ihmi­sis­tä, että koe­jär­jes­te­lyis­sä täy­tyy olla jokin vika.«”

    Voi tai­vas!

    Vaik­ka herk­kä­nä ihmi­se­nä jul­mas­sa maa­il­mas­sa elä­mi­nen onkin aivan tol­kut­to­man tus­kal­lis­ta, niin kyl­lä minä aina mie­luum­min hajoan tus­kaa­ni kuin tuol­la taval­la revin sil­mät pääs­tä­ni jot­ten näki­si sitä, mikä on ja mitä olen. Ja että vie­lä julis­taa sitä sit­ten isoon ääneen! Ei…

  5. #173. Tiistai, 21. joulukuuta 2004 klo 23.47.09, kirjoittanut Veloena.
    Veloena

    No jaa, kyl­lä­hän ihmi­set ovat usein sokei­ta ja saa­vat sinän­sä halu­ta olla sokei­ta. Mei­tä on moneen junaan. Itsel­le­ni ei vain oikein sel­vin­nyt, mitä tyyp­pi teki yli­opis­tol­la, sos.psykan luen­nol­la. Kai nii­tä vähän eska­pis­ti­sem­pia­kin valin­to­ja oli­si tarjolla…

  6. #174. Keskiviikko, 22. joulukuuta 2004 klo 0.02.42, kirjoittanut Jani.
    Jani

    V: “No jaa, kyl­lä­hän ihmi­set ovat usein sokei­ta ja saa­vat sinän­sä halu­ta olla sokeita.”

    Minä en itse asias­sa puo­les­ta­ni hyväk­sy sitä alkuun­kaan. Ei se tosin sitä­kään tar­koi­ta, että pitäi­si tahal­laan toi­sia rää­kä­tä, mut­ta minul­la on pakot­ta­va tar­ve joh­da­tel­la ihmi­siä pois lume­maa­il­mois­taan aina­kin vähä­sen. Muu­ten koen tuke­va­ni hei­dän har­hai­suut­taan, mikä tun­tuu vastenmieliseltä.

  7. #175. Keskiviikko, 22. joulukuuta 2004 klo 13.08.42, kirjoittanut Veloena.
    Veloena

    No täy­tyy kyl­lä myön­tää, että “joh­dat­te­luun” syyl­lis­ty­nen itse­kin. Mut­ta pakot­ta­mi­seen, ei. Luul­ta­vas­ti (eli­tis­ti avaa suu­ren suun­sa) kaik­ki ihmi­set eivät ole vie­lä saa­vut­ta­neet sitä tasoa, johon kuu­luu var­muus sii­tä, että totuu­det voi kes­tää, ja että taval­laan on parem­pi olla kur­jas­sa todel­li­suu­des­sa kuin soke­ri­huur­re­tus­sa, val­heel­li­ses­sa pil­vi­lin­nas­sa. Luul­ta­vas­ti epäi­lyn raot­taes­sa ovea hiu­kan­kin ihmi­set ovat kyl­lä joh­da­tel­ta­vis­sa ulos pil­vi­lin­nois­taan, kun­han aske­leet ovat riit­tä­vän pie­niä ja help­po­ja. Pakot­ta­mi­seen en oikein usko. Saa­ko pakot­ta­mi­sel­la iki­nä mitään hyvää aikaan? Vas­taus sin­ko­aa heti mie­leen: joo, esim. tur­va­vyö­pa­kol­la on saa­tu pal­jon hyvää aikaan. Mut­ta tajua­maan pakot­ta­mi­sel­la? Enpä tie­dä… äkil­li­set muu­tok­set maa­il­man­ku­vas­sa ovat usein aika ras­kai­ta käsi­tel­lä. Ihmi­siä pitäi­si joten­kin parem­min onnis­tua val­mis­te­le­maan sii­hen tie­toon, ettei maa­il­ma ole kau­hean kiva ja ettei­vät ihmi­set ole kau­hean kilt­te­jä ja ratio­naa­li­ses­ti ihan­tei­den­sa mukaan toimivia.
    Hit­to soi­koon, kyl­lä­pä tämä kuu­los­taa ilkeäl­tä ja raadolliselta.
    Jos­kus sitä toi­voi­si, että voi­si olla joten­kin yle­väm­pi ja jalom­pi kuin maa­il­ma. Tai­taa olla tur­ha toi­vo, kun on maa­il­maa, maa­il­mas­ta ja maa­il­mas­sa. Niin, ja vie­lä maa­il­maan suun­tau­tuen. Höh.

  8. #176. Keskiviikko, 22. joulukuuta 2004 klo 13.42.19, kirjoittanut Jani.
    Jani

    En minä­kään pakot­ta­mi­seen usko, vaik­ka kyl­lä haluai­sin, kos­ka ahdis­tun sitä enem­män, mitä tiu­kem­min ihmi­nen on kiin­ni omis­sa kuvitelmissaan.

    Täy­tyy sil­ti sen ver­ran täs­men­tää aiem­mis­ta sano­mi­sis­ta­ni ehkä syn­ty­nei­tä vai­ku­tel­mia, että on muu­ta­mia ihmi­siä, joil­le minä olen val­mis suo­maan elä­män lume­maa­il­mas­sa; ne ovat minul­le rak­kaat ihmi­set, joi­den mie­luum­min suon elä­vän laput sil­mil­lään onnel­li­si­na kuin todel­li­suu­den karuu­des­ta kär­sien. Tämä tosin tie­tys­ti vai­keut­taa minun kans­sa­käy­mis­tä­ni hei­dän kans­saan, kun jou­dun tasa­pai­noi­le­maan rehel­li­syy­den, oman itse­ni ja toi­saal­ta hei­dän suo­je­lun­sa välil­lä. Ehkä täs­tä syys­tä minun on hel­poin­ta pitää riit­tä­vää etäi­syyt­tä myös näi­hin rakkaimpiin.

    Teks­teis­sä­si näke­mä­ni “mik­si sinun pitää aja­tel­la noin vai­kei­ta” -ihmet­te­lyt ovat kyl­lä tut­tu­ja minul­le­kin; itse­suo­je­lua minun suo­je­le­mi­sen valepuvussa.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.