marginaali

Pelottoman Leikkaamisen ja Liimaamisen menetelmä

#891. Tiistai, 18. tammikuuta 2005 klo 17.37.29, kirjoittanut Jani.

Esit­te­len jäl­leen aamu­yön hämä­ri­nä tun­tei­na syn­ty­neen idea­ni: Pelot­to­man Leik­kaa­mi­sen ja Lii­maa­mi­sen mene­tel­mä (eli Pel­Lei­Li-mene­tel­mä). Ide­aa voi­si ehkä kuvail­la erään­lai­sek­si infor­maa­tio­ajan ros­kan­kier­rä­tyk­sek­si. Se toi­mii näin: ote­taan teks­ti, kopioi­daan se teks­tie­di­to­riin ja ava­taan samal­la toi­nen teks­ti­tie­dos­to, tyh­jä sel­lai­nen. Lei­ka­taan ja lii­ma­taan alku­pe­räi­nen teks­ti koko­naan uudes­sa jär­jes­tyk­ses­sä toi­seen tie­dos­toon. Tavoit­tee­na on luo­da jotain uut­ta, tie­tys­ti mie­luus­ti alku­pe­räis­tä teks­tiä parem­paa ja aina­kin sii­tä poik­kea­vaa. #

Olen alus­ta­vas­ti kehit­tä­nyt ideas­ta kol­me muun­nel­maa, jois­ta yhtä­kään en tie­ten­kään vie­lä ole tes­tan­nut: #

  1. Vapaa sil­po­mi­nen. Teks­tiä lei­ka­taan mie­li­val­tai­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä, mie­li­val­tai­sis­ta koh­dis­ta. Jopa yksit­täi­siä kir­jai­mia voi lei­ka­ta ja lii­ma­ta. Ainoa rajoi­tus on, että leik­kauk­sen ja lii­mauk­sen vai­hees­sa kir­jai­mia ei lisä­tä näp­pä­mis­töl­tä, mut­ta jäl­ki­kä­teen teks­tiä voi hioa myös siten.
  2. Ete­ne­vä sil­po­mi­nen. Teks­tis­tä voi edel­leen poi­mia myös pelk­kiä kir­jai­mia, mut­ta ete­ne­mi­nen teh­dään tie­tys­sä jär­jes­tyk­ses­sä, eli teks­tin alus­ta lop­puun. Jo lei­kat­tua koh­taa edel­tä­vää teks­tiä ei siis saa lei­ka­ta, eikä teks­tiä saa lii­ma­ta muu­al­le kuin uuden tie­dos­ton loppuun.
  3. Anka­ra sil­po­mi­nen. Jokai­sen kah­den väli­mer­kin välis­tä saa poi­mia vain yhden koko­nai­sen sanan. Ede­tään kuten ete­ne­vän sil­po­mi­sen ver­sios­sa, alus­ta lop­puun. Tämä lyhen­tää tie­tys­ti alku­pe­räis­tä teks­tiä mer­kit­tä­väs­ti, joten pit­käh­kö alku­pe­räis­teks­ti lie­nee suositeltava.

Jokai­ses­sa ver­sios­sa väli­merk­kien ja väli­lyön­tien lisää­mi­nen näp­pä­mis­töl­tä on sal­lit­tu, nii­tä ei tar­vit­se lei­ka­ta ja lii­ma­ta. #

Luki­sin mie­lel­lä­ni myös muis­ta vas­taa­vis­ta kokei­luis­ta, jos sel­lai­sia on. Oma­ni ei ollut mat­ki­mis­ta vaan kehi­tin sen mah­dol­li­ses­ti aiem­min teh­dyis­tä, saman­lai­sis­ta kek­sin­nöis­tä riip­pu­mat­to­mas­ti. #

Here’s anot­her one of my ear­ly mor­ning hours inven­tions: The Met­hod of Selec­ti­ve Cut and Pas­te (or MoSCaP). You might say it is a sort of infor­ma­tion age was­te recycling. Here’s how it works: take a text, copy it into a text edi­tor and also make anot­her, emp­ty text file. Then you simply cut and pas­te the old text in a new order into the new file, with the object of crea­ting somet­hing pre­fe­rably bet­ter than the ori­gi­nal, but at least enti­re­ly new and dif­fe­rent from it.

I’ve ini­tial­ly deve­lo­ped three varia­tions of the met­hod, none of which I’ve tes­ted so far: #

  1. Free muti­la­tion. You cut the text from arbit­ra­ry places, in no par­ticu­lar order. You can even cut indi­vi­dual let­ters. The only restric­tion is you are not allowed to add text using the key­board. You can, howe­ver, use it to give a finis­hing touch.
  2. Progres­si­ve muti­la­tion. You may still pick indi­vi­dual let­ters, but you must progress wit­hin the text, from begin­ning to the end. What this means is you mustn’t cut anyt­hing prece­ding a place you’­ve alrea­dy cut from, and mustn’t pas­te anyw­he­re but to the end of the new text.
  3. Restric­ted muti­la­tion. You are only allowed to pick one word from between each pair of punc­tua­tion marks, progres­sing from the begin­ning to the end (as in the progres­si­ve muti­la­tion varia­tion). This shor­tens the ori­gi­nal qui­te a bit, obvious­ly, so a long ori­gi­nal text is preferable.

In each varia­tion, you are allowed to add punc­tua­tion and whi­tes­pace using the key­board, so no need to cut and pas­te them. #

I’d like to read about other simi­lar expe­ri­ments, should any exist. This idea came to me inde­pen­dent­ly, so to my know­led­ge I didn’t copy it from anyw­he­re.  #

 
•)) 4 kommenttia postaukselle Pelottoman Leikkaamisen ja Liimaamisen menetelmä. ↩
  1. #437. Tiistai, 18. tammikuuta 2005 klo 23.06.57, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Per­fect, brot­ha! Miten hie­noa onkaan saa­da tie­tää sinun ideoi­van täl­lai­sia jut­tu­ja. Toi­nen tois­taan oudom­mat teks­ti­vään­nöt ovat olleet oleel­li­nen osa omaa nuo­ruut­ta­ni. Leik­kaa -> sil­vo -> paloit­te­le -> kokoa. Lop­pu­tu­los on aina jotain uut­ta. Luo­mus. Näkö­kan­ta. Koos­te. Runoutta!

    Work­sin tau­luk­ko­las­ken­taa olen käyt­tä­nyt useam­min kuin ker­ran muo­dos­taak­se­ni hajo­te­tuis­ta teks­teis­tä monia eri­lai­sia kokonaisuuksia.

    Haus­kaa, vaan vie aikaa. Toi­saal­ta sitä­hän ihmi­sel­le on annet­tu juu­ri täl­lais­ta sää­tä­mis­tä varten.

  2. #438. Tiistai, 18. tammikuuta 2005 klo 23.15.06, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ugus: “Miten hie­noa onkaan saa­da tie­tää sinun ideoi­van täl­lai­sia juttuja.”

    Kun olin kek­si­nyt tämän aloin salaa toi­voa, että aina­kin sinä pitäi­sit tästä ;)

    “Toi­nen tois­taan oudom­mat teks­ti­vään­nöt ovat olleet oleel­li­nen osa omaa nuoruuttani.”

    Ja sanoi­sin, että sen kyl­lä huomaa!

    “Work­sin tau­luk­ko­las­ken­taa olen käyt­tä­nyt useam­min kuin ker­ran muo­dos­taak­se­ni hajo­te­tuis­ta teks­teis­tä monia eri­lai­sia kokonaisuuksia.”

    Tuos­ta hyväs­tä nört­ti­kar­ma­si oli­si kyl­lä ehdot­to­mas­ti saa­nut nous­ta aina­kin yli sen kuu­den prosentin.

    “Haus­kaa, vaan vie aikaa. Toi­saal­ta sitä­hän ihmi­sel­le on annet­tu juu­ri täl­lais­ta sää­tä­mis­tä varten.”

    Ehdot­to­mas­ti! Aina­kin minulle.

    Jos vie­lä toi­pui­sin tämä­nil­tai­ses­ta pan­na­ris­ta joku kau­nis päi­vä niin voi­sin vie­lä teh­dä ensim­mäi­siä käy­tän­nön kokei­lui­ta täl­lä metodilla.

  3. #439. Tiistai, 18. tammikuuta 2005 klo 23.56.06, kirjoittanut Ugus.
    Ugus

    Jep, mit­kä tahan­sa oudot teks­tin­tuot­ta­mi­seen liit­ty­vät jutut saa­vat vil­pit­tö­män huo­mio­ni puo­leen­sa. Arva­sin että arva­sit että (tai no ei nyt men­nä pidem­mäl­le tätä pol­kua…) Ideat alka­vat jo tot­ta vie­köön muhia pääs­sä. Eikö­hän lop­pu­vii­kos­ta ole jotain val­mis­ta jo tuol­la blo­gin puo­lel­la. Odot­te­len myös sinun panostasi.

    On kyl­lä ihan tot­ta että oli­sin ansain­nut enem­män nört­ti­pis­tei­tä. Ehkä nört­tey­te­ni on vain van­hen­tu­nut­ta lajia. Muis­taak­se­ni tes­tis­sä ei kysel­ty lain­kaan MSWork­sin tau­luk­ko­las­ken­nan käy­tös­tä avant­gar­dis­ti­sen runou­den luo­mi­nen mielessä.

  4. #440. Keskiviikko, 19. tammikuuta 2005 klo 0.02.05, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ugus: “Eikö­hän lop­pu­vii­kos­ta ole jotain val­mis­ta jo tuol­la blo­gin puo­lel­la. Odot­te­len myös sinun panostasi.”

    Enkö­hän minä­kin sii­hen men­nes­sä ole ähkys­tä­ni toipunut.

    “Ehkä nört­tey­te­ni on vain van­hen­tu­nut­ta lajia. Muis­taak­se­ni tes­tis­sä ei kysel­ty lain­kaan MSWork­sin tau­luk­ko­las­ken­nan käy­tös­tä avant­gar­dis­ti­sen runou­den luo­mi­nen mielessä.”

    Tuo­mit­kaam­me tes­ti epä­on­nis­tu­neek­si sel­väs­ti lii­an kapea-alaisena.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.