Aloi­tin hir­viöi­den kat­se­lu-ura­kan Dracu­las­ta, sii­tä vuo­den 1931 alku­pe­räi­ses­tä. Tämän ohel­la ensim­mäi­sen bok­sin kol­mes­ta levys­tä ensim­mäi­sel­lä oli alku­pe­räi­nen trai­le­ri, jol­la ole­vas­ta koh­tauk­ses­ta ilok­se­ni bon­ga­sin “Rats… thousands… mil­lions of them!” -hori­nan (Ren­fiel­din suus­ta), jon­ka itse olin sämplän­nyt aikoi­naan Rats-bii­sin (löy­tyy levyl­tä) yti­meen tie­tä­mät­tä, mis­tä se oli peräi­sin. Nap­pa­sin sen sil­loin ohjel­mas­ta, joka sat­tui tule­maan radios­ta. Oli myös haus­ka näh­dä, miten lukui­sat Gary Old­ma­nin eli äijä-Karin Dracu­lan elkeet ja replii­kit (“Lis­ten to them. Children of the night. What music they make.”), samoin kuin koko­nai­set Cop­po­lan ver­sion koh­tauk­set oli­vat suo­raan täs­tä peräi­sin. #

Näi­den lisäk­si ext­rois­ta löy­tyi kuva­ma­te­ri­aa­lia eli käy­tän­nös­sä elo­ku­va­ju­lis­teet, otok­sia itse elo­ku­vis­ta (mitä jär­keä?) sekä ilmei­ses­ti jon­kin­lai­sia har­joit­te­lu- tai mark­ki­noin­ti­tar­koi­tuk­ses­sa otet­tu­ja posee­raus­ku­via (kuten tuo ohei­nen, jota ei löy­dy itse elo­ku­vas­ta) jon­kin­lai­sen Casio-taus­ta­jam­mai­lun säes­tyk­sel­lä. Ja sit­ten vie­lä doku­ment­ti “Tie Dracu­laan” (eli “Hel­ve­tin kor­ni otsik­ko doku­men­til­le kun evvk”), joka oli sinän­sä ihan kiin­nos­ta­va ja kat­ta­va his­to­rian­kat­saus Bram Sto­ke­rin muis­tiin­pa­nois­ta kol­me­kym­men­tä­lu­vul­le saak­ka (sen saman Casio-jam­mai­lun säes­tä­mä­nä), vaik­ka sisäl­si­kin täy­sin tur­han teki­jä­noi­keus­pro­pa­gan­dae­le­men­tin sisään­sä uju­tet­tu­na. #

Se huo­no puo­li doku­men­tin kat­se­lus­ta oli, että nyt teki­si mie­li näh­dä Nos­fe­ra­tu uudem­man ker­ran. Edel­lis­ker­ral­la en muis­taak­se­ni jak­sa­nut sitä kat­soa lop­puun saak­ka. Schrec­kin tul­kin­ta vam­pyy­ri­krei­vis­tä on doku­men­tin mukaan lähem­pä­nä Sto­ke­rin tar­koit­ta­maa nil­ja­kas­ta olen­toa kuin tämä Broadwayn ja Hol­lywoo­din sit­te­min luo­ma eroot­ti­nen vere­ni­mi­jä­tai­ku­ri. #

Itse elo­ku­van voi kat­sel­la alku­pe­räi­sen ääni­rai­dan sijas­ta halu­tes­saan kom­ment­ti­rai­dal­la tai Phi­lip Glas­sin musii­kil­la höys­tet­ty­nä. Alku­pe­räi­sel­lä rai­dal­la on hyvin vähän musiik­kia, sil­lä ohjaa­ja Brow­ning oli aiem­min myk­kä­fil­min mie­hiä. Alku­pe­räi­nen ääni­rai­ta on 2.0- ja Glas­sin musiik­ki 5.1-muodossa. #

Seu­raa­vak­si aion kat­soa tuon “Dracu­la’s Daugh­ter” eli Dracu­lan tyt­tä­ren. Mikä­li muis­tan oikein niin hän tyk­kää purek­sia vain toi­sia tyt­tö­jä. #