Pat­ricia M. Crit­ten­den, jol­la on “kol­men­kym­me­nen vuo­den koke­mus risi­ki­las­ten ja -per­hei­den tut­ki­mi­ses­ta ja hoi­dos­ta”, ja joka on “kan­sain­vä­li­ses­ti tun­nus­tet­tu asian­tun­ti­ja eri­tyi­ses­ti lai­min­lyö­ty­jen ja pahoin­pi­del­ty­jen las­ten kiin­ty­mys­suh­tei­den arvioin­ti­me­ne­tel­mien kehit­tä­mi­ses­sä”, on sitä miel­tä, että kos­ka kes­ki­luo­kan ala­puo­lel­la ole­vat kan­san­osat viet­tä­vät vaa­ral­li­sem­paa elä­mää kuin kes­ki­luok­ka, las­ten ruu­miil­li­ses­ta ran­kai­sus­ta voi “koh­tuul­li­ses­ti käy­tet­ty­nä” olla köy­hien paris­sa etua. Tämä käy ilmi hänen vuon­na 1998 jul­kai­se­mas­taan artik­ke­lis­ta Dan­ge­rous Beha­vior and Dan­ge­rous Con­texts: A Thir­ty-five Year Pers­pec­ti­ve on Research on the Deve­lop­men­tal Effects of Child Phy­sical Abuse, jon­ka Jari Sink­ko­nen ja Mir­jam Kal­land ovat sil­mät auk­to­ri­teet­tius­koa heh­kuen suo­men­nut­ta­neet vuon­na 2002 jul­kais­tuun kir­jaan­sa Var­hai­set ihmis­suh­teet ja nii­den häi­riin­ty­mi­nen. Lisäk­si Crit­ten­den vai­kut­taa tosis­saan usko­van, että lap­si­aan pahoin­pi­te­le­vät van­hem­mat teke­vät niin suo­jel­lak­seen lap­si­aan, rak­kau­des­ta. #

Minus­ta tämä pal­jas­taa lähin­nä kiusal­li­sen sel­väs­ti sen, kuin­ka ns. tie­de on usein­kin vain ihmi­sen sisim­mäs­sään hau­to­mien, pel­koi­hin ja toi­vei­siin poh­jau­tu­vien näy­töt­tö­mien usko­mus­ten ilmai­sua hie­nos­te­le­val­la käsit­teis­töl­lä. Crit­ten­den on ilmei­ses­ti jär­keil­lyt, että kos­ka ei pys­ty suo­je­le­maan lap­sia väki­val­lal­ta, kos­ka se edel­lyt­täi­si hänen ulot­tu­mat­to­mis­saan ole­vaa yhteis­kun­nal­lis­ta raken­ne­muu­tos­ta, hänen täy­tyy selit­tää pahoin­pi­te­lyt hyvä­nä­pi­te­lyik­si, jol­loin — sim­sa­la­bim! — ongel­ma vai­kut­taa­kin rat­kais­tul­ta. #

Tosia­sias­sa­han lap­sen suo­je­lu on vain teko­syy, veru­ke, jäl­ki­kä­teis­se­li­tys, jol­la lap­si­aan pahoin­pi­te­le­vät van­hem­mat pitä­vät oma­tun­ton­sa kuris­sa. En näh­nyt Crit­ten­de­nin artik­ke­lis­sa yhtään mai­nin­taa pro­ji­soin­nis­ta tai muis­ta pahoin­pi­te­lyn todel­li­sis­ta, edel­tä­vis­tä kausaa­li­te­ki­jöis­tä. Ehkä ne oli­vat lii­an likai­sia moti­vaat­to­rei­ta noin hie­noon artik­ke­liin sisäl­ly­tet­tä­vik­si. #