Yksi useim­min mai­ni­tuis­ta net­ti­kes­kus­te­lui­ta kos­ke­vis­ta sään­nöis­tä on, ettei kos­kaan pitäi­si sanoa mitään sel­lais­ta mitä ei voi­si sanoa kasvokkainkin[alaviite]Viimeksi tämä sään­tö nousi tape­til­le O’Reil­lyn käy­tös­sään­tö­jen (via Kari) yhtey­des­sä. O’Reil­lyn sään­nös­tö on purek­sit­tu pala­sik­si esi­mer­kik­si ars tech­nicassa ja TNL.net:issä (via Boing Boing).[/alaviite]. Vaik­ka olen­kin ylei­ses­ti kai­ken­lai­sia kes­kus­te­lun­kah­lit­se­mi­sia vas­taan, tämä sään­tö on minus­ta se kaik­kein epä­on­nis­tu­nein. #

Kuten tun­net­tua, sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen tilan­teet ovat minul­le hyvin vai­kei­ta. Nimit­ti­pä sitä sit­ten ujou­dek­si tai sosi­aa­lis­ten tilan­tei­den pelo­ko­si, en joka tapauk­ses­sa­kaan ole niin­sa­no­tus­ti nor­maa­li, mitä vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin tulee, en edes suo­ma­lai­sek­si. Olen niin hil­jai­nen että ihmi­set yleen­sä huo­maa­vat sen ja tun­te­vat tar­vet­ta kom­men­toi­da sitä joten­kin. He olet­ta­vat, että minua vai­vaa jokin, vaik­ka todel­li­suu­des­sa minua vai­vaa vain hei­dän läs­nä­olon­sa. #

Jos tämä oli­kin sinul­le tut­tua, niin ehkä se on uut­ta, että mitä minä tun­nen sel­lai­sis­sa tilan­teis­sa. #

Pääl­lim­mäi­sin tun­ne, joka minul­la ihmis­ten seu­ras­sa on, on pel­ko. Mones­ti jou­dun pite­le­mään itseä­ni käsil­lä­ni, jot­tei vapi­se­mis­ta huo­mat­tai­si. Se on vähän niin kuin pel­käi­sin jon­kun käy­vän kimp­puu­ni minä het­ke­nä hyvän­sä. (Sel­lais­ta en muis­ta kos­kaan tapah­tu­neen, ja kyse onkin pikem­min­kin ver­taus­ku­vas­ta kuin kon­kreet­ti­ses­ta seli­tyk­ses­tä pelol­le­ni. Todel­li­sia syi­tä pel­koo­ni en tie­dä itse­kään.) #

Nor­maa­li ihmi­nen voi kokea saman­lais­ta pel­koa sil­loin, kun hän jou­tuu pitä­mään esi­tel­män isol­le jou­kol­le vie­rai­ta ihmi­siä. Jos tie­dät, mis­tä puhun, ymmär­rät ehkä, että asioi­den sano­mi­nen kas­vo­tus­ten on minul­le useim­mi­ten täy­sin pois­sul­jet­tua. Kyse ei siis ole sii­tä ettei­kö minul­la oli­si sanot­ta­vaa (vaik­ka pää­ni onkin yleen­sä ihan tyh­jä niin kuin pai­na­jais­mai­ses­ti mene­väs­sä esi­tel­mäs­sä saat­ti­si tapah­tua), vaan olen vain lii­an pelois­sa­ni sanoak­se­ni yhti­käs mitään. #

Lopul­li­nen este suu­ni avaa­mi­sel­le on, että olen koko ajan tie­toi­nen sii­tä miten epä­nor­maa­lia pel­ko­ni on. Tie­dän­hän minä hyvin, ettei minun ole­te­ta pitä­vän esi­tel­mää ven­to­vie­rail­le, mut­ta sil­tä minus­ta tun­tuu, enkä pys­ty hyväk­sy­mään omaa riit­tä­mät­tö­myyt­tä­ni enkä sik­si sano yhtään mitään. #

Mut­ta ver­kos­sa kaik­ki on toi­sin. #

Tääl­lä kukaan ei näe her­mos­tu­mi­se­ni merk­ke­jä. Sydä­me­ni saat­taa takoa kuin urhei­lusuo­ri­tus­ta teh­täes­sä ja täri­sen kuin Mic­hael J. Fox - eikä kukaan tie­dä sii­tä mitään! Toi­sin sanoen, lopul­li­nen estee­ni onkin yhtäk­kiä kadon­nut koko­naan. #

Täs­sä vai­hees­sa lie­nee jo ilmeis­tä mihin minä täl­lä täh­tään: jos minua käs­ke­tään rajoit­ta­maan sano­mi­sia­ni sii­hen mitä minä sanoi­sin kas­vo­tus­ten, se on sama kuin jos minua käs­ket­täi­siin tuk­ki­maan tur­pa­ni koko­naan. Enhän minä tie­ten­kään voi sel­lais­ta hyväk­syä, ja koen sen jopa louk­kaa­va­na. Minul­le ja kal­tai­sil­le­ni tämä verk­ko­maa­il­ma on paik­ka jos­sa voim­me vapau­tua pahim­mis­ta pelois­tam­me, ja olla niin kuin ihmi­set, joil­le kas­vok­kain tapah­tu­va vuo­ro­vai­ku­tus on luon­te­vaa. Ja sit­ten mei­dän pitäi­si­kin yhtäk­kiä tääl­lä­kin taan­tua saman­lai­seen tilaan kuin ulko­maa­il­mas­sa? Ei tule kaup­po­ja. #

Joku voi ehkä aja­tel­la, että minä­hän olen poik­keus­ta­paus, jota sään­nös­sä ei vain ole otet­tu huo­mioon. Mut­ta vaik­ka minä edus­tan­kin ehkä äärim­mäi­syyt­tä, olen kaik­kea muu­ta kuin ainoa laa­tua­ni. Ja sitä­kin tär­keäm­pää on, että poik­kea­vuu­te­ni ei ole laa­dul­lis­ta vaan mää­räl­lis­tä: me kaik­ki olem­me samal­la akse­lil­la, jätäm­me enem­män tai vähem­män asioi­ta sano­mat­ta kas­vo­tus­ten. Ja jos nyt ereh­dyit ajat­te­le­maan, että sehän joh­tuu sii­tä, että ilman sel­lai­sia varauk­sia kaik­ki vajoai­si anar­ki­aan, minul­la on ikä­viä uuti­sia: kyse on vain itse­tun­to­si yri­tyk­ses­tä säi­lyt­tää posi­tii­vi­nen minä­ku­va. #

Jot­kin sano­mat­ta ja teke­mät­tä jää­vät asiat oli­si­vat epäi­le­mät­tä omi­aan luhis­ta­maan val­lit­se­vat sosi­aa­li­set kuviot, jos ne sanot­tai­siin ja teh­täi­siin. Väi­tän kui­ten­kin, että joka het­ki maa­il­mas­sa jäte­tään sano­mat­ta val­tai­sa mää­rä asioi­ta täy­sin perus­teet­to­mien, jär­jet­tö­mien pel­ko­jen takia (ja ne sel­lai­set­han minä tun­nen kuin omat tas­ku­ni), ja sano­mat­ta jät­tä­jät ovat juu­ri näi­tä niin­sa­not­tu­ja nor­maa­lei­ta ihmi­siä. Ehkä jokin, mitä toi­nen ihmi­nen sanoi, tekee olo­si hie­man epä­var­mak­si, tai ehkä tuh­ti ate­ria saa sinut het­kel­li­ses­ti tukeu­tu­maan muka­van lokoi­saan ja tur­val­li­seen oloon ja vält­tä­mään konflik­tia; täl­lai­set mität­tö­mät syyt vai­kut­ta­vat pää­tök­siim­me ja useim­mat meis­tä on ohjel­moi­tu suo­si­maan sosi­aa­lis­ten suh­teit­tem­me vaa­li­mis­ta omien näke­mys­ten aja­mi­sen kus­tan­nuk­sel­la vaih­te­le­vis­sa mää­rin, ja juu­ri tämän kus­tan­nuk­sen verk­ko­maa­il­ma eli­mi­noi koko­naan. #

Tot­ta kai se mah­dol­lis­taa myös ääliö­mäi­sen käyt­täy­ty­mi­sen, mut­ta sel­lai­nen on minun mie­les­tä­ni kui­ten­kin aina ääri­ta­paus eikä sään­tö. Kas­vo­kon­tak­tin puut­tu­mi­sen anta­ma vapaus tekee verk­ko­kiusaa­jia lop­pu­jen lopuk­si kui­ten­kin vähem­mis­tös­tä. Muu­toin­han tääl­lä verk­ko­maa­il­mas­sa val­lit­si­si se täy­del­li­nen anar­kia. Se, ettei niin ole käy­nyt, todis­taa minus­ta sii­tä, että riit­tä­vän monet ihmi­set osaa­vat käyt­täy­tyä asial­li­ses­ti, jot­ta myös ver­kos­sa on mie­le­käs­tä muo­dos­taa sosi­aa­li­sia suh­tei­ta. Kos­ka kas­vo­tus­ten tapah­tu­vien vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­den aiheut­ta­mis­ta pelois­ta ei tääl­lä tar­vit­se kär­siä, nämä suh­teet ovat vää­jää­mät­tä eri­lai­sia kuin mitä ne oli­si­vat ulko­maa­il­mas­sa. Tämän takia minä pidän kovin huo­les­tut­ta­vi­na yri­tyk­siä tuo­da ulko­maa­il­man sään­tö­jä tän­ne. Se rik­koo tääl­lä val­lit­se­van asioi­den luon­nol­li­sen tolan ja uhkaa omaa, peloil­ta löy­tä­mää­ni tur­va­paik­kaa. #

(Teen täs­tä mer­kin­näs­tä poik­keuk­sel­li­ses­ti englan­nin­kie­li­sen rin­nak­kais­ver­sion, kos­ka läh­tö­koh­ta­na ollut kir­joi­tus oli englan­nin­kie­li­nen, ja aihees­ta on kes­kus­tel­tu laa­jas­ti nime­no­maan englan­nin­kie­li­sis­sä blo­geis­sa.) #

(This ent­ry is also avai­lable in English.) #